Astun polulta.
Vaikka se keino ei vienytkään minua minnekään, pidätän itselläni oikeuden valita pienetkin mutkat, kompuroida oman reittini ja tuntea harhailuni seuraukset.
Naen oman reittini.
Haluan kulkea kiirehtimättä astumatta toisen jalanjälkiin, vaikka se olisikin illuusio. Haluan tuntea erämaatuulen yksin, vaikka se on sama kaikille.
Tulen perille.
Viiimein, piittaamatta kuljetusta matkasta tai saavutetuista tavoitteista. Riittää, että olin siellä.
Perillä? …matkahan jatkuu…
Tervetuloa perille!
Olin perillä. Valitettavasti en ole siellä enää, joten on aloitettava alusta.
Olen ollut perillä, sinne haluan takaisin.