Keväthiihtoa

Hiihtovaelluksen alku venyy pitkälle huhtikuuhun. Pääsen näillä näkymin lähtemään vasta 14. huhtikuuta ja suksilla vasta 16. päivä. Saa nähdä miten käy, vieläkö hanki kestää.

Kohde on epäselvä; suunnittelua, suunnittelua, sitten ryntäys jonnekin. Olen jotenkin mieltynyt Paistunturin seutuun, paljon on vielä näkemättä. Ehkä sinne taas?

Ehkä Kaldoaiviin tai Pöyrikselle? Mutta vaikka en rakastakaan autiotupia, ei ole talvella hullumpaa kuivatella vaatteensa joka kolmas päivä. Sitäkin sopii miettiä, kun reittiä valitsee, eli 8 päivän hiihdon varrella saisi olla 1-2 tupayötä.

Yksi mielessä pyörinyt reitti lähtisi Sulaojalta etelään, Stuoräytsiin ja siitä sitten johonkin, mutta jostain kumman  syystä en ole vilkaissutkaan karttaa sillä silmällä, mielikuvitellut vaan ja viilannut varusteita itselleni ja koiralle.

Loppujen lopuksi, sama kai se on mihin sitä menee, kunhan vaan menee.


Kommentit

Keväthiihtoa — 8 kommenttia

  1. ”Loppujen lopuksi, sama kai se on mihin sitä menee, kunhan vaan menee.” peesaan.

    Tylsää on jos joet tulvivat, mutta toivottavasti tänä vuonna ei tule aikaista kevättä. Ite olen miettinyt kellon kääntämistä niin, että tarpeen tullen hiihtelisi aamupakkasilla ja päivän sohjoissa ei edes yrittäisi hiihdellä.

  2. ”Kunhan vaan menee.” Minäkin peesaan tuota.

    Paistunturit ovat todella miellyttävää seutua. Olen itse tehnyt sinne kolme reissua ja varmaan useampi pitää vielä tehdä, myös keväthangilla. Mieli kaipaa sinne.

    Jos kelit heittäytyy huonoksi ja ennusteet uhkaaviksi, niin Käsivarsi on sinänsä varma valinta. Olisi erikoista jos sieltä loppuisi hiihtokelit ennen toukokuuta.

  3. Käsivarressa on hienot tunturit ja moottorin pärinä. Löytyy tosin sieltäkin hiljaisia paikkoja. Kaikki paikat takapihan jälkeen on hienoja. Eipä ole suurta väliä, kuhan ympärillä on riittävästi erämaata.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *