Kaipuuta katajakentällä

Katajaisen kentän yli pyyhkivä itätuuli ei aivan saa hukutettua virtaavan veden ääntä. Ei linnunlaulua, vaan erämaan itsensä ääniä; puron juttelua ja tunturin puhetta.

Puolitoistaviikkoinen erämaassa kallistuu loppupuolelleen, mutta en ole haikealla mielellä vaan kiitollinen siitä, että sain jälleen olla täällä.

Jälleennäkemisiin.

image


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *