Muutos on pysyvä tila

Alkukesästä taivalsin mieleenpainuvan vaelluksen Utsjoelta Kaamasmukkaan. Puolitoistaviikkoinen oli ikimuistettava, eikä kaikilta osiltaan helppo.

Selailen muistivihkoani tuolta vaellukselta: se on lähes tyhjä, eikä siellä ole lainkaan tekstiä. Vain muutama lyijykynällä huitaisten piirretty kuva vaelluksen alkupäiviltä, sitten ei mitään. En ole varma miksi, mutta tarkan vaelluspäiväkirjan pitämisen ajat taitavat olla lopullisesti ohi. Onhan tästä toki merkkejä ollut nähtävissä muutaman vuoden ajan.

Kirjoitan kyllä jotain, mutta matkan todellisuus ei ole vielä selkiytynyt ja muistiinpanojen puutteessa joudun elämään kaiken uudelleen. Luin juuri vanhan kertomukseni vuodelta 2009. Tämänkesäinen oli tavallaan toisinto, mutta kävelty toiseen suuntaa ja muutenkin täysin erilainen. Niille,  jotka odottavat täsmällistä reittiselostusta joudun tuottamaan pettymyksen: ajatukseni enteilevät erilaista vaelluskertomusta.


Kommentit

Muutos on pysyvä tila — 8 kommenttia

  1. Minulla on samanlaisia ajatuksia tarkan vaelluspäiväkirjan pitämisen suhteen. Tietysti vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin muistiinpanojen lukeminen tuo mieleen asioita, joita muuten ei muistaisi. Ja tarkkojen reittiselostusten kirjoittamisen anti lienee toisille vähäinen: mukavahan niitä tosin on lukea. Internetissä niitä on satoja, mutta vain harvat niistä antavat lukijalle merkittäviä elämyksiä, antavat kylläkin joskus vihjeitä omille retkille. Jään odottamaan erilaista vaelluskertomusta!

  2. Palasin taannoin eräältä matkalta (ei vaellus) tyhjän matkapäiväkirjan kera. Vasta vuosia myöhemmin sen matkan merkitys kiteytyi mielessäni ja tekstiäkin syntyi.
    Odotan mielenkiinnolla erilaista kertomusta!

  3. Toivottavasti hiljaisuus tarkoittaa reissussa saavutettua läkkiseppä Lindbladin olotilaa:

    ”Vaan sielu on riemuiten kohonnut maasta
    ja nauttii huumasta autuaasta.”

  4. Oliko sulla viime reissulla vain se risu/käpykeitin mukana? Jos, niin miten sen kanssa pärjäsit avotunturissa?

    • No nyt on pakko myöntää, että oli kaasupoltin mukana. jos ei olisi ollut, niin olisi jäänyt parina päivänä lämmin ruoka tekemättä.

      Kyllä risukeittimelläkin olisi pärjännyt nääntymättä nälkään.

  5. Mulla on samoja oireita! Oikein väkisin täytyy välillä kaivaa teltassa vihko esille ja kirjoittaa otsalampun valossa päivän tapahtumat muistiin. Muistivihkosta on korvaamaton apu myöhemmin (”mistä kohti meninkään sen joen yli 10 vuotta sitten?…”). On ihmeellistä, kuinka reissun tunnelmat palautuvat mieleen, kun alkaa lukea vanhoja päiväkirjamerkintöjä 😀 Onneksi kuvatiedostoihin tallentuu päivämäärä ja ennenkaikkea kellonaika! Niistä on ollut josus korvaamaton apu, kun olen paikannut muistivihkon kirjaamisen ”rokulipäiviä” 😉

  6. Oma mallini on ollut jo 10 vuotta erilainen, vain itselleni teen muistiinpanoja. Ylös tulee kirjatuksi milloin mitäkin + kuljettu reitti ja siihen liittyviä havaintoja jne… Kuvia katsellen täydennän muistiinpanoni koneelle pikkuhiljaa ja ehkäpä joskus joku sitten minun jälkeeni painaa deletenappia, mutta mitä sitten.
    ”Julkinenpuoli” hoidetaan sanonnalla yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
    Viime kevään reissulta lisäsin vähän selittävää tekstiä kuvien yhteyteen, se tuntui minulle sopivalta mallilta.
    Voisit vaikka kokeilla samaa

    • Vaellukset ja niistä kirjoittaminen nivoutuvat nykyään niin tiukasti yhteen, etten voi kuvitella selviäväni pelkillä kuvateksteillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *