Turboahdettu pikavaeltaja

Onko turboahdettu kevytpikataivaltaminen vaeltamista? Mahdollisimman pitkälle, mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman kevyesti.

Miksi?

Ihan tolkunkin ihmiset tuntuvat sotkevat hyvän vaellusharrastuksen näillä testoteronipurskeilla. Jo Raimo O. Kojo piti Lapin retkeilyoppaassaan moista suoritekeskeistä liikkumista erämaan häpäisemisena. Ei siinä mitään, jokainen tavallaan. Mutta eihän tuleville sukupolville voi välittää tällaista kuvaa vaellusharrastuksesta.

Ajatelkaa edes lapsia.


Kommentit

Turboahdettu pikavaeltaja — 7 kommenttia

  1. Sinäkö tuon keskustelun Vaellusnetissä aloititkin? Aivan aiheellinen kysymys, mutta Vaellusnetille tyypilliseen tapaan laajeni vaikka minne – talvisotakin käytiin!

  2. En kyllä ymmärrä lainkaan! Nimittäin tätä kummastelua. Vaelluksen määrittely on aika hankalaa jo lähtökohtaisesti ja tuskin nopeus on siinä keskeinen tekijä? Jos nopea on paha, niin hidas hyvä? Mitä hitaammin, sitä parempi? Entä sitten varusteet? Jos kevyt on pahasta, niin painava parempi?

    Ei kuulkaas, ei sitä näin voi ajatella. Kullakin lie oikeus nauttia luonnosta haluamallaan tavalla, jos se ei vahingoita muita tai luontoa.

  3. Minusta juoksuvaeltaminen (siitäkö tässä on kyse?) on ihan yhtä kunnioitettava ulkoilun muoto kuin hitaampi vaelluskin. Tai ehkä enemmänkin, koska juokseminen on pääsääntöisesti vaativampaa kuin kävely. En myöskään pidä sellaista minään ”erämaan häpäisynä”. Kyllä tunturissa on juostu jo kauan ennen kuin sitä alettiin pitää minkään sortin harrastuksena.

    Harrastetaanhan muitakin lajeja eri tavoin. Joku polkee fillarillaan asfaltilla ja toinen ryömii maastossa, mutta ei liene syytä väittää, että jommassakummassa tapauksessa ei olisi kyse pyöräilystä.

  4. ”Ajatelkaa edes lapsia.”

    Muuten kyllä, mutta lapsien ajatteleminen ei ole silleen kauheen korrektia?

    ps. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *