Repunkevennys – Remaster 2016

Muutamia vuosia sitten sain päähännouseman, joka sai minut keventämään reppua.

Kevenikö se kantamus mihinkään, siitä en ole loppupelissä ja rehellisesti sanottuna lainkaan varma. Ehkä se ei keventynyt, koska päädyin kummalliseen pseudogrammauksen tilaan: pois jätettyjen varusteiden tilalle haalin mukaan kaikkea uutta ja mukavaa tai vanhaa ja retroa, esimerkkinä vaikkapa pikkukirves. Lopputulema oli pitkän päälle sama: liian painava reppu.

Voi elämän kevät, sitä varustevatuloinnin tuskaa.

Mutta onhan liian painava reppu suhteellinenkin käsite. Ultragrammaukseen sairastuneelle se kaikki on liikaa. Mutta minkälainen reppu olisi minulle se, jota haluaisin kantaa?

Yksinkertaisesti sellainen, jota jaksan kantaa ensimmäisestä paivästä alkaen ilman kiroilua ja hammasten kiritystä.

Mutta, mutta; se, mikä oli vielä muutaman vuosi sitten hyvä kantaa, on nyt liian painava. Nivelrikko isovarpaan tyvinivelessä ja varsinkin pahentuneet polvinivelongelmat pakottavat ajattelemaan asiaa uudelleen taas kerran.

Keventää voi monella tavalla. Uudet varusteet ovat kevyempiä, mutta rahaa palaa. Toisaalta kotiin jätetty varuste ei paina yhtään mitään. Voinko jättää jotain kokonaan pois? Niitä edellisen pseudogrammauksen tuloksena mukaan kertyneitä ylimääräisiä roinia ehkä. Mitäs sellaista siellä on?

Kirves

yxa

Granfos Lilla Yxa, 385 grammaa teräsuojuksen kanssa. Se on mukava risukeittimen kanssa, mutta ilmankin pärjää aivan hyvin.

Varakeitin ja kaasu

 

Primus express stove ja primuksen minipullo kaasua, yhteensä noin 250 grammaa. Risukeittimen kanssa kulkiessani olen pitänyt tätä mukana, mutta kertaakaan en ole sitä käyttänyt muuta kuin laiskuuttani. Sitä ei oikeasti tarvita. Onko edes katastrofi, jos ei yhtenä päivänä saa lämmintä ruokaa? Tuskin.

Sitten on.. niin mitä? Ei mitään täysin ilmeistä. Valokuvausvälineistä jotain pois? Ei, se ei onnistu, kamala ajatus. Yhtä hyvin voi jättää lähtemättä koko reissulle. Kameralaukku painaa kaikkineen kolmisen kiloa, mutta siitä ei ole mitään pois tiputettavaa (*).

Kevennettävää on siis tuo reilu 600g. Uudesta makuupussista tulee hyvää puolisen kiloa vanhaan verrattuna, joten kilo on jo lähtenyt pois. Onko se paljon vai vähän, riippuu katsantokannasta.

Mutta se on alku. Löytyykö se toinen kilo vielä jostain?

 

___

(*) Kameralaukun keventäminen on toinen ”pseudogrammausprojekti”, yksi kevennys johtaa sisällön uudelleenarviointiin ja laukku painaa joka tapauiksessa aina sen 3 kiloa.

 


Kommentit

Repunkevennys – Remaster 2016 — 7 kommenttia

  1. Moi Timo

    Olisiko aika siirtyä Eräkärryn vetäjäksi, jäisi tuo grammanviilaus vähemmälle.

    Terveisin

    Hamalainen

    • Äläpäs nyt ala, Hämis. Kärryä en vedä koskaan. Sitten kun en jaksa kantaa, siirryn kanoottiin tai jätän koko homman.

  2. Minä tein puutarhurin oksasahasta retkisahan/leukun risteytyksen, ajatuksella jättää kirves ja saha pois kantamuksesta.

  3. Samoja puuhia,
    nyt kun kevätvaelluksella piti vetää itse omaa ahkiota, niin 10 kg keveämmällä kuormalla tuli reissu tehtyä kuin edellisenä keväänä. Tosin olihan se lyhyempi reissukin.
    Jotain vaatteita karsin pois, kevemämpi makuualusta (350g kevennystä),polttoaineissa säätöä ja ylimääräisestä polttimosta putosi paino lähes 2 kg, silti jäi yksi kaasupullo kokonaan aloittamatta.
    Kodan lumikiilat vaihtui kevyempiin, jne…

    Ensikeväälle varmaan projekti jatkuu, nytkin olisi voinut ruokatarvikkeista helposti tinkiä vielä ainakin 2kg pois

  4. Mites ruuat, joko ne on optimoitu? Itselläni oli lähtökohtana kokonaisuus, jonka keskienergiasisältö oli noin 300 kcal / 100 g, joten 3000 kcal vuorokausisaanti järjestyi kilolla ruokaa. Nykyisillä eväillä pääsen 400 kcal / 100 g keskienergiasisältöön, joten päivän ruuat painavat 750 g. Kevennystä siis 250 g / päivä.

    Toki energiasisältö ei ole ainoa tärkeä asia ruuassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *