Esteettisesti tyydyttävä retkeilyfilosofia

Retkeilijällä kuuluu olla elämänfilosofia tai pikemminkin retkeilyfilosofia. Ilman täydellistä filosofiaa jää retkeily turhaksi tempoiluksi ja järjettömäksi ajanhukaksi. Retkeilyfilosofian täytyy siis olla eräänlainen tekosyy lapselliselle ja hyödyttömälle käyttäytymiselle.

Tällainen filosofia, jonka täytyisi perustella turhuuden välttämättömyys, ei ehkä vaadi loogisen päättelyn eksaktia käyttöä katkeamattomine ja virheetömine ajatusketjuineen, vaan pikemmin jonkinlaisen esteettisesti tyydyttävän ajatuksen löytämistä perusteluksi tunturissa haahuilemiselle.

 

kaari2-1

Onko onnistunut erämaaretki kuin gourmet-ruoka: kokki tuntee ruoka-aineet täydellisesti, kehittelee reseptin, näkee herkun valmiina silmissään? Sitten vain toteuttaa ja lopputulos on aina täydellinen.

 

Raekaari

Kesäkuinen raekuuro Paistuntureilla

Ja katin kontit.

Ei lapinretki ole poronfile, karjalanpaisti, hernerokka eikä edes pottulaatikko. Korkeintaan se on huonosti valmisteltu maksapihvi, jonka jänteet juuttuvat ikävästi hammasväleihin. Tai ehkä ruotimaton haukifile, jota syödessään ei etukäteen koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Koska erämaaretkeily on kuin elämä – siinä on kaikki – on se elämän tarkoituksen etsimistä. Elämän tarkoitushan on kierrellä kairassa miettimässä elämän tarkoitusta, joten tästä ei sinänsä synny mitään periaatteellista ongelmaa.

Siinä mielessä vaellus on kuin elämä pienoiskoossa: melkein, mutta ei aivan täysin kontrolloimaton.

(Julkaistu aiemmin 2009)

Kommentit

Esteettisesti tyydyttävä retkeilyfilosofia — 5 kommenttia

  1. Kun riittävästi käyttää aikaa siihen turhanpäiväiseen, vaikkapa kairan kiertämiseen niin useimmille se elämän tarkoituskin selviää. Sinulle vissiin pitää kirjoittaa morte, kun suomen kieli on vähän hukassa.

    • Nyt meni kyllä osittain hukkaan ja ohi. Viitsitkö tarkentaa.

      Voin tosin arvata, että jos et tarkoita itseäsi, tarkoittanet holtittomia sivulause- ja pilkkusääntöjäni, tahi mahdollisesti jopa yhdyssanarikoksia, joita viljelen valitettavan taajaan.

      Mutta kuten äidinkielenopettajani keskikoulussa totesi, niin kielioppisääntöjä voi rikkoa silloin kun ne hallitsee.

      Onhan tiedossa, että mitä selvemmin ilmaisun alkuosa tarkoittaa jotakin asiaa yleisesti eikä yksilöityä kohdetta, sitä todennäköisemmin kyseessä on yhdyssana. Näin ollen Lapin retkestä tulee lapinretki silloin, kun retkellä ei ole enää mitään yksilöityä kohdetta.

      Näin olen sen kirjoittanut vuosia ja näin tulen sen aina kirjoittamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *