Tunturilammella

Alkukesästä, 400m korkeudessa kirkasvetisellä tunturilammella, saatat hyvinkin kohdata tämän vikkeläliikkeisen kahlaajalinnun, joka ei yleensä kahlaa vaan ui kuin sorsa. Vesipääsky on lintumaailmassa poikkeus ainakin siinä, että naaras on se koreampi puolisko koiraan tyytyessä harmaampaan nuttuun. Koiras myös jää hautomaan munia, … Jatka lukemista

Vaelluksen säännönmukainen säännöttömyys

Kaupunkieläjä joutuu aina silloin tällöin pohdiskelemaan omien tekemistensä ja olemistensa merkityksiä. Näiden merkitysten pohtiminen vaatii irto-ottoja ja muutosta mielen kahlitsevaan arkiseen ympäristöön. Nykyajan yhteiskunnassa elämme sääntöjen ympäröiminä. Näistä säännöistä meillä on kaikilla vähän omat versiomme ja noudatamme kaikki niitä omalla … Jatka lukemista

Kesänä muutamana

Kesänä muutamana, olin tullut siihen vääjäämättömään tulokseen, että hyttynen on sittenkin perkeleen luomus. Etelän ötökät kun vielä ovat melkoisia kesyjä inisijöitä verrattuna pohjoisten jänkien verenhimoiseen ja agressiviseen laumaan, joiden joukossa on todistetusti havaittu lypsyjakkaran kokoisia yksilöitä. Aiemmin, miehekkäänä ja nuorena, … Jatka lukemista

Paahtava paljakka

Vaikka paljakka pölisee ja halkeilee saappaan alla niin silti, siellä täällä, sulavesi lirisee muodostaen suuria lammikoita. Jo toisen kerran peräkkäin kesäkuun alku tunturissa on rinkkaselkäiselle kulkijalle tuskien taival, lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä. Vesipullo tyhjenee tunturiselänteellä ja ainoita paikkoja täyttää vesivarastot … Jatka lukemista

Lapinvuokkoja

Viime kesänä yhytin suuren määrän lapinvuokkoja. Ei muutamia, vaan todella paljon. Lapinvuokon (Dryas octopetala) tunnistaa kahdeksasta terälehdestään. Se kasvaa kalkkipitoisilla tunturinrinteillä. Tässäkin paikassa olen kävellyt ennenkin, mutta en koskaan sopivaan vuodenaikaan ennen viime kesäkuuta. … Jatka lukemista