Pyydä ja päästä
Pyydä ja päästä- kalastuksen idea on mielenkiintoinen. Tässä kalastuksen muodossa käytetään väkäsettömiä koukkuja ja erikoisrakenteisia haaveja. Tartuttamisen jälkeen pyritään minimaaliseen kontaktiin kalan kanssa. Sen jälkeen kala elvytetään mielellään virtaavassa vedessä, ja päästetään vapaana uimaan luonnolliseen elementtiinsä. Valokuvaus tietenkin suoritetaan sopivassa välissä edustavien yksilöiden ollessa kyseessä, pienemmät päästetään menemään sen suuremmitta seremonioitta.
Oikein suoritettuna pyydä ja päästä sessio tuottaa minimaalista vahinkoa kalalle. Mikä voisi olla jalompi kalastusmuoto, kuin tämä pyyteetön, todellisen luonnonystävän noudattama käytäntö?
Voi mahoton.
Tämä toiminta on täysin käsittämätöntä, itsekästä eläinrääkkäystä. Jos kalaa ei tarvita ruuaksi, miksi se pitää lainkaan pyydystää?
Oma tapani kalastaa on nykyään tämä: kalastan vain sen minkä jaksan yhden päivän aikana syödä, eli yksinvaelluksella tämä tarkoittaa kalastuksen lopettamista heti yhden kalan jälkeen. Alamittaisten tarttumista hyvä kalamies pystyy ennalta ehkäisemään uistimen ja kalastuspaikan valinnalla.
Keskimääräinen saaliini koko 30 vuotisen vaellusurani aikana on ehkä yksi kala per vaellus. Tällä ei kalamiehen mainetta irtoa, mutta josko puhdas omatunto?