Sateen sattuessa sateessa

Moni on tänä syksynä tehnyt reissunsa sateessa. Minkäs teet. Vaikuttaako se kulkumotivaatioon? Ei vaikuta!

Joskus sadekuvat ovat niitä parhaita. Harmaalla kelillä on toki vain harmaata, mutta muistoja nekin ovat.

Kun reissuja kertyy kymmeniä, vuorokausia on satoja, joten uskallan väittää, että jos lasketaan kaikki sadepäivät, päädytään lähelle tilastollista keskiarvoa.

Eri ihmiset varmaan kokevat asiat eri tavalla. Joillekin sadereissu voi olla semmoinen, jos puolet päivistä sataa edes vähän, toiselle taas sama on poutareissu.

Tiijä näistä. Mutta kävelipä kelillä kun kelillä, aina kannattaa lähteä.

Tuolta voi lukea yhden sadereissun juttua erämaasta: Kaldoaivi 2009.

Kyllähän suunnitella pitää, mutta harvoin ne toteutuvat sellaisenaan. Kokemus auttaa arvioimaan ylityksiä yms., mutta paikan päällä sitten näkee, pääseekö jostain yli vai ei.

Elokuussa ohitin erään tuvan ihan vaan kurkkaamalla, vaikka olin litimärkä. Arvostan kyllä tupia talvella, mutta kesäaikaan nukun mieluummin teltassa kelillä kuin kelillä. Eikä se teltta talvellakaan hullumpi ole, vaikka kokemukseni ovatkin vähäiset.

Minä lataan sadekelillä koko rinkan sisällön telttaan ja absidiin "hyvään" järjestykseen ja jätän rinkan ulos sadesuojan alle, samoin kuin vaatteet, joita en aio yrittää kuivailla. Näin ei tarvitse ikinä lähteä hakemaan rinkasta mitään.

Trangian kanssa täytyy olla teltassa varovainen. Jos teltassa on absidi, on kokkailu helpompaa, mutta varovasti silti. Esim. sisään/ulos ramppaaminen kokkailun aikana on ehdottomasti vältettävien asioiden listalla.

Ennen kuivatin kulkuvaatteet päällä. Nykyään on vakiintunut toinen käytäntö, vanhemmiten tuntuu palelevan helpommin. Vaihdan aina heti märät ja hikiset vaatteet villaisiin kuiviin. Yleensä pesen kulkuvaatteet satoi tai paistoi joka päivä. Jos en saa niitä kuiviksi, niin laitan ne sitten aamulla märkänä päälle. Mutta molemmat tavat toimivat, ja olosuhteiden mukaan saatan käyttää kumpaa tapaa tahansa.

Tarvitset vain yhden ehdottomasti kuivana pidettävän setin. Useampien vaatekertojen mukaan ottaminen nostaa painoa vääjäämättä. Tässä ei ole mitään vikaa, jos olet valmis lisäpainon kantamaan.

Kirvestä ja sahaa en ole pitänyt mukana enää vuosiin. Riippuu tietysti seudusta ja vuodenajasta, onko niillä käyttöä.

Ruoan kanssa dilemma on se, että yleensä ruokaa kannetaan metsästä takaisinkin. Ei kannata ottaa liikaa varuiksi, ei edes näkkäriä, vaan suunnitella ateriat. Kokeilu auttaa tässäkin, ja seuraavalla kerralla on helpompaa. Hätävaraksi on helpointa ottaa ylimääräinen pussi valmisruokaa.