Tervajärven parkki klo 9.00 aamulla: toistakymmentä autoa, mukana asuntoautoja. Asuntoautoilijat ovat selvästi virittäytyneet jäädäkseen.

Nostan repun selkään ja kun astun kivikkoiselle polulle, linnunlaulu saattaisi kuulua, jos sitä ei peittäisi alleen konekiväärin sarja ja kranaatinheittimen yskähtely. Tervetuloa Repoveden Kansallispuistoon.

No, ei tämä nyt ihan noin kamalaa ole ollut, vaikka totta on, että paikka paikoin ihmetyttää, miten kansallispuistoja ”kehitetään”. Mutta tästä myöhemmin, kunhan olen oikean näppiksen ääressä. Kännykästä ei jaksa suurella uskollakaan kirjoittaa kovin syvällisiä asioita.

Nyt tässä leirissä tähyän järvelle louteen suojista, koira nukkuu ja hyttyset soittavat konserttia, kuikka huutaa. On hyvin rauhallista.

Hyvää yötä.

(p.s. Koira söi omatekoisen kuivaruuan hyvällä ruokahalulla)