2000-luvun vaeltajat – neitiretkeilijöitä?

Kun tuossa keventäessäni sitten lopuksi tuumailin, mitä tuli tehtyä, iski yht'äkkiä outo ja epätodellinen olo. Joku oli huomauttanut minulle, että ihovoiteen ja huulirasvan voi yhdistää, eli jos valitsee oikeanlaisen tummelin, ei tarvitse molempia ja säästää täten painossa 7,2 grammaa.

Nythän on niin, että en ole koskaan mitään rasvoja tarvinnut kairassa. Ne ovat salakavalasti pesiytyneet mukaan toilettilaukun (!), hammasharjan ja vessapaperin vanavedessä.

Silloin, kun vanhat jäärät minulle eräelämää opettivat, ensimmäinen läksy oli, että erämaassa ei partaa ajeta, hampaita pestä eikä persettä pyyhitä.

Tuo sanonta on peräisin vanhemmalta, jo edesmenneeltä erämieheltä, mutta oli jo silloin tarkoitettu vitsiksi. Tosiasiassa samainen, jatkosodan käynyt erämies opetti, että jalat ja perse pestään aina, kun siihen on mahdollisuus. Näin hän oli tehnyt jo sota-aikana ja säästynyt kaikenlaisilta vaivoilta, joista muut vähemmän viitseliäät kärsivät. Tätä neuvoa olen noudattanut, eikä ole tarvinnut perse ruvella tuntureita kävellä.

Peseytyminen käy näin: lämmitä vettä Trangiassa, ota pyyhe, kastele pyyhettä kuumassa vedessä, pese.

Aurinkoöljyä en ole käyttänyt koskaan enkä missään. Aiemmin kannoin Offia mukana, mutta inhoan sen hajua paljon enemmän kuin hyttysiä, joten se on jäänyt pois, koska en käytä sitä kuitenkaan. Hammastahna on turhake vaelluksella, aivan hyvin pärjää pari viikkoa ilman sitä.

Nykyajan vaeltajanaiset on huimapäistä sakkia ja hakkaavat foorumeilla uhoavat äijät mennen tullen retkeilyn jalossa lajissa.