Matkalla pohjoiseen
Vaikken olekaan vielä Kaamasen tiellä, on mieli jo ennättänyt edelläni napapiirin tuolle puolen. Säätiedotus lupaa raikkaita vaelluspuhureita, virkistäviä sadekuuroja sekä keskiyön auringon lumisateita.
Mutta niinkuin aiemminkin, ei säätiedotuksista sen suurempaa murhetta kannata pitää, eikä varsinaisista säistäkään. Tunturiin mennään katsomaan millaista siellä oikeasti on, ei millaista siellä kuvitellaan olevan.
Ajattelin jatkaa tätä matkapuhelimella bloggausta koko reissun ajan. Olen aiemmin suhtautunut hyvin krittisesti yhteydenpitoon vaelluksen aikana, mutta maailma muuttuu. Parina viime vuonna on tullut laitettua tekstareita reissun päältä aiempaa enemmän. En vieläkään halua soitella puheluita tunturista, mutta maailma muuttuu enkä minäkään viitsi rimpuilla vastaan loputtomasti; Suomesta on enää mahdoton löytää paikkaa, jossa voisit hyvällä omallatunnolla sanoa olevasi tavoittamattomissa.
Yksi aikakausi on päättynyt.
Arvostan. On mukavaa (vaikka vähän henkisesti raastavaa) seurata muiden reissuja sivusta silloin kun ei itse pääse reissuun.
Ja jos tuntuu, että bloggaamalla menettää jotain, voihan sen lopettaa kun ei ole sitoutunut mihinkään (sponsorisopimukset, typerät lupaukset Naamakirjassa, jne.)
Vaatiiko blogin päivittäminen nopean datayhteyden (3G/vastaava) vai onnistuuko se tekstiviestillä? Twiittaamminen onnistuisi kätevästi tekstiviestillä lähes jokaiselta tunturilta Suomessa… Pelottava ajatus. :S
artikkelin kirjoittaminen vaatii sähköpostiyhteyden. Kommentteihin vastaaminen taas onnistuu nyt vain selaimen kautta, joten voi olla,että paljakasta en vastaile kommentteihin. Tosin saan kommentit itse myös sähköpostilla, joten ne on helppo lukea.
Vaeltaminen on muuttunut viime vuosina joka tapauksessa erilaiseksi. Osittain vaellusten määrän takia, ennen 2000-lukua en käynyt edes joka vuosi, nykyään useamman kerran vuodessa, osittain vaelluskertomusten takia. Kokeillaan tällä kertaa näin.