Polku tunturissa
jonka varovasti tallasin

tuskin mitään
joka näkyy toiselle kulkijalle

ei sellainen jälki
jota voisi helposti seurata

ellei tuo toinen
ole katsonut samalla tavalla

nähnyt tunturinlakien
kaareutuvan toistensa taakse

nauravan kirkkaalle keväälle
ilman rihman kiertämää

hehkuvan vihreänä
kuuman keskikesän kangastuksena

nojaavan syysaamun auringossa
toistensa utuisiin olkapäihin

torkkuvan talven
sinisessa valossa