Aina sillon tällöin väkisinkin törmää digikuvaksen kuumaan keskusteluun: RAW vai JPG? Jos kamerassa ei ole mahdolisuutta kuvata RAW-muotoista kuvaa, ei ongelma juurikaan mieltä vaivaa. Mutta entä jos on? Kumpaa pitäisi kuvata?

JPG on valmiiksi prosessoitu kuva, joka on heti katseltavissa lukemattomilla ohjelmilla ja sen pitäisi näkyä aina samanlaisena ohjelmasta tai tietokoneesta riipumatta jos väriprofilit ja kalibrointi ovat kunnossa. Raakatiedosto sen sijaan on kameran kennon muodostamaa mittausdataa, eikä suoraan sisällä katseltavaa kuvaa. Jotta raakatiedostosta saataisiin katseltava kuva, on se prosessoitava sopivalla ohjelmalla. Vasta sen jälkeen se on muutettu pikseleiksi, joita voidaan piirtää tietokoneen ruutuun. Erilaiset prossointiohjelmat saattavat tehdä hyvinkin erilasta jälkeä samasta raakatiedostosta, mikä saattaa tulla järkytyksenä ensikertalaiselle. Kameran kuvaprosessorin muodostama JPG on vain yksi näkemys ”totuudesta”.

Kuvainformaation tallennustapoina RAW ja JPG ovat siis teknisesti täysin erilaiset. Joskus raakakuvaa verrataan negatiiviin, josta sitten voidaan tehdä vedos, esim. JPG-kuva tai printti. Pikemminkin raakatiedosto on kuin kehittämätön filmi, joka voidaan kehittää aina uudelleen ja uudelleen vaihtoehtoisia kemikaaleja käyttäen, jolloin lopputulos on erilainen. On myös hyvä huomata, että varsinaisesti mitään ”raakaformaattia” ei ole standardina olemassa, vaan jokaisella kameramerkillä ja jopa mallilla on omansa.

Olen kuvaillut raakamuodossa lähes koko sen ajan kun olen digijärkkäriä käyttänyt ja siirryin pelkästään raakamuotoon sen jälkeen, kun hankin tarkoitukseen sopivan ohjelman. En ole kuitenkaan paljoa miettinyt sitä, ovatko raakakuvan edut todella suuremman tallennustilatarpeen arvoisia. Onko niitä realistisia etuja edes oikeasti olemassa? Vaikka olinkin kokemukseni perusteella vakuuttunut raakamuodon paremmuudesta, päätin tehdä ”likaisen ja nopean” testin saadakseni edes jonkinlaisen varmistuksen asiaan.

Kuvasin yhden kuvan vaativassa valaisuksessa siten, että kamera (Nikon D90) talletti saman kuvan sekä NEF-tiedostona (Nikonin raakaformaatti), että JPG-tiedostona. JPG:n asetuksissa käytin parasta resoluutiota ja Nikonin oletusarvoja. Näin siksi, että JPG:n käytön syynä on juuri ihmisten halu saada kamerasta ”valmis kuva”,  jolle ei enää tarvitse tehdä mitään. Jos käännän pois JPG:n terävöinnit yms (jättäen potentiaalisesti kuvaan enemmän alkuperäistä informaatiota), on tuloksena taas eräänlainen ”raakakuva”, joka vaatii yleensä prosessointia ennen julkaisua. Se tekisi tyhjäksi valmiin kuvan vaatimuksen ja poistaisi yhden  JPG kuvauksen edun.

Kuvassa ei ole oikeastaan yhtään kohtaa, joka olisi oikein valottunut. Oviaukko on ylivalottunut ja lähes kaikki muu pahasti ali.

Ensimmäisen editointikierroksen tein tyylillä ”jotain ja nopeasti”. Molemmille kuville on tehty Lightroomin ”Highlight recovery”, joka yrittää pelastaa ylivalottuneita kohtia, sekä täytevalon lisääminen etualalle ja vähän kohinanpoistoa. Tässä vaiheessa käy ilmi, että editoitaessa JPG ja NEF käyttäytyvät täysin eri tavalla. Täytevalon lisääminen (Fill Light), ei toimi järkevästä JPG:lle, vaan räjäyttää oviaukon taas ylivalottuneeksi jättäen silti etualan mustaksi. Sen sijaan NEF tottelee operaatioita paljon paremmin.

Kuvista saa toki vielä enemmän irti, jos jaksaa etsiä oikeita muokkauskeinoja, jotka eivät välttämättä ole samoja JPG:lle ja NEF:lle. Alla ”ynytellyt” versiot. Pikselintirkistelijät voivat avata suuremman kuvan kuvan alapuolella oleasta linkistä.

(Suurempi kuva: JPG)

(Suurempi kuva: NEF)

On selvää, että NEF kestää äärimmäistä käsittelyä paremmin kuin JPG tai ainakin sen muokkaaminen vaatii vähemmän työtä. JPG räjähtää monin paikoin värilliseksi pikselimössöksi, jota ei kohinanpoistokaan voi pelastaa,  NEF selviytyy ainakin vähän paremmin. Tämä ei ole mielipide, vaan se on tekninen fakta, NEF-tiedosto yksinkertaisesti sisältää enemmän informaatiota kuin JPG. Vaikka esimerkissäni molemmat versiot ”vedostetaan” JPG:ksi, että ne voitaisiin näyttää tällä nettisivulla, on muokatusta raakatiedostosta tehty JPG ainakin hieman parempi. Onko se niin paljon parempi, että raakakuvaus kannattaa, on täysin henkilökohtainen valinta. Teknisistä yksityiskohdista kiinnostuneet löytävät aiheesta runsaasti tietoa netistä, minun ei tarvitse puuttua niihin tässä epätieteellisessä testissäni.

Olen varma, että kokenut kuvankäsittelijä saa molemmistä kuvista tehtyä paremmat versiot kuin minä. Jos joku haluaa yrittää, alkuperäiset tiedostot ovat tässä:

http://www.asentopaikka.fi/blogimages/2010/test.jpg
http://www.asentopaikka.fi/blogimages/2010/test.NEF

NEF-tiedoston käsittelyyn tarvitset jonkun Nikon D90:n raakatiedostoa ymmärtävän ohjelman.

Tietenkin tämä on ääriesimerkki ja kuva käytännössä joka tapauksessa kaiken pelastamisen ulottumattomissa. Jo alun perin oikein valottuneissa kuvissa erot ovat merkityksettömiä.

Olivatpa johtopäätökset tästä ”testistä” mitkä tahansa, niin yksi suurimpia syitä käyttää raakamuotoa on se, että sitä käytettäessä ei olla sidoksissa kameran kuvaprosessorin sen hetkiseen teknologiaan, vaan kuvan prosessointi voidaan tehdä aina parhaalla mahdollisella saatavissa olevalla tavalla. Jos kameran kuvaprosessorin antaa tehdä jpg:n valmiiksi, on monet prosssointiin liittyvät, kuvan laatuunkin vaikuttavat parametrit, lyöty lukkoon ikuisiksi ajoiksi. Se sijaan raakatiedoston tallentajalle on mahdollista ”kehittää” kuva uudelleen vuosien kuluttua, kun parempia ohjelmistoja on saatavilla.

Itselleni tuli tallainen ohjelmistopäivitys hankittavaksi, kun Adobe julkaisi version 3 mainiosta Lightroom ohjelmastaan. Se sisältää monia parannuksi ja kokonaan uuden kuvaprosessorin, joten potentiaalisesti voi nyt saada vanhoista kuvistani parempi. Todellisuus on vielä testaamatta.

Yksi myytti, joka liittyy raakatiedoston käyttöön täytyy lopuksi murskata. Oikeita ohjelmia ja työtapoja käyttäen raakatiedoston käyttö ei vie enemmän aikaa kuin JPG:n.  Ja jos muokkaustarvetta on, on raakatiedoston muokkaus helpompaa, nopeampaa ja lopputulos parempi.

Kannattaako raakakuvaus, se on jokaisen itse päätettävä. Jos se tuntuu liian monimutkaiselta, edut vähäisiltä eikä ”ynyttely” kiinnosta, ei ole mitään syytä murehtia asiasta. On parempi keskittyä valokuvaukseen harrastuksena, kuin tehdä siitä pikselintirkistelyä ja digitaalista tuskaa.

—

Lisäys: Laitetaan vielä kaksi versiota, joista paremmin näkyy mistä JPG:n ja RAW:n erossa on kyse. Tällä kertaa on käytetty Nikon Capture NX 2 ohjelmaa ja tehty vain kaksi yksinkertaista operaatiota:

Highlight protection:100
Shadow protection: 100

Operaatiot yrittävät palauttaa sekä hukkuneet ylivalottuneet kohdat, että mustat varjot. Sekä JPG:lle, että NEF:lle on tehty täsmälleen samat operaatiot, eikä mitään muuta. Agressiivista kohinanpoistoa ei ole tehty.  Kuvat ovat tässä:

http://www.asentopaikka.fi/blogimages/2010/capture-nef.jpg (NEF)
http://www.asentopaikka.fi/blogimages/2010/capture-jpg.jpg (JPG)

Tiedostot ovat kooltaan n. 7M molemmat, koska laatu on säädetty 100%:iin , ettei kuva kärsisi kompressoinnin takia. Jos et heti näe eroa, kokeile zoomata.

Valkotasapainoon en ole kiinnittänyt huomiota, sekin olisi oma lukunsa JPG/RAW keskustelussa. Se näyttäisi tässä tapauksessa olevan yhtä kaukana oikeasta sekä Ligthroomilla, että Capture NX 2:lla.