Karttoja ja rinkkoja
En löytänyt jostain syystä vanhaa Muotkan retkeilykarttaa, joten tilasin uudet maanmittauslaitoksen maastokartat. Koska olen karttahöperö, en ollut tästä ollenkaan pahoillani. Sain ostaa uusia karttoja!
Maanmittauslaitos lähettää edelleenkin www.karttapaikka.fi: stä tilatut kartat ilman nettimaksua. Kartat saapuvat postissa parissa päivässä ja lasku sitten joskus viikon sisällä. Tätä näkee nykyään vain harvoin ja ostaminen on siksi miellyttävä kokemus.
Mutta olen kyllä tullut laiskaksi. Ennen jaksoin kopioida kartat ja tulostaa ne kätevään A4-kokoon. Sitten muovit päälle. Tässä menettelyssä oli useita etuja:
- Pystyi tulostamaan tarvittavat kartat vain reitin varrelta. Siis vähemmän karttoja.
- Karttalehdet pystyi tulostamaan siten, että aina yhden päivän suunniteltu matka sopi yhdelle kartalle
- Karttalehtiin pystyi järjestämään tarvittaessa hieman päällekkäisyyttä. Kahden erillisen lehden yli suunnan ottaminen on yhtä helvettiä.
Nykyään en jaksa, vaan leikkelen 1:50000 maastokartan kolmeen osaan ja muovitan alkuperäiset. Johtuneeko laiskuus lisääntyneistä vaelluksista ja karttojen määrästä, vai muuten vaan leipiintymisestä ylimääräiseen työhön.
Muovitetuista kartoista kertyy melkoinen lisäpaino. Yksi vaihtoehto olisi käyttää vedenkestävää paperia tulostuksessa, jolloin muovitus olisi tarpeetonta.
No, se ei sovi tämän vaelluksen teemaan, joka on ”antigrammaus”. Teen ainakin väliaikaisen paluun Savottaan parista syystä. Toinen on se, että haluan verrata kantokokemuksia kun Osprey Aetherilla tehty ensimmäinen vaellus on vielä hyvässä mustissa. Toinen on se, että minulla on sattuneesta syystä 2 kpl Savotan Tunturisusi L rinkkoja, joista toisen olen luvannut lainata kaverille, joka lähtee nyt Lappiin ensimmäistä kertaa. On tavaroiden tasaus jotenkin demokraattisempaa, kun on samanlaiset kantolaiteet.
Majoitteita otetaan tälle matkalle mukaan riittävästi eli kolmen hengen reissulle Fjällräven Akka RS/3, Hilleberg Nallo 2 ja Vihe Loue 1.
Vaelluksen toinen teema onkin antigrammauksen lisäksi leirimukavuus. Retkeilijän nenää kutittaa myös savun haju, kun ruuat kokataan ainakin pääasiassa risukeittimellä.
Sattuneesta syystä kopioin lähes-vedenkestävälle, pikkasen paremmalle paperille karttoja muutama vuosi sitten ja ne ovat olleet yllättävän kestäviä. A3:sen hinta oli halpa ja tuloste kevyt. Muutaman vuoden jälkeen taitokset näkyvät, mutteivät haittaa. Harmittavasti paperilaatu jäi tallentamatta muistiin. Muuten elelen ortliebin karttamuovin kanssa.
Kuulemma ne tosi proot kostuttaa muovituksen jälkeen sen toisen puolen paperista ja hinkkaavat ylimääräisen pois. Minusta se on kammottava ajatuskin.
Rinkasta, en ole vaan Savottaa parempaa kantanut. Nyt taas pelleilin viime reissulla parikiloisen Lowe Alpinen kanssa. Tavarat olivat hukassa, rinkka pyrki laskeutumaan alas lanteilta ja painoivat pahasti.
Rite in the Rain: http://www.firmaservice.com/ritr/rain.html
Opin sen täältä:
http://karskinen.wordpress.com/vaellukset/vaellusten-reitit/
Ensi kerralla sitten.
Ja se toinen juttu: En ole koskaan kantanut niin kevyesti kuin Osprey Aetherilla. Ei minkäänlaista painon tunnetta hartioilla edes alkumatkasta, mistään ei hierrä. Yhtä juhlaa!
En tosin tiedä johtuiko se kokonaispainosta, kantolaitteesta vai jostain muusta. Koska olen epäluuloinen, ei yksi reissu riitä vakuuttamaan minua mistään.
Aloitan siis alusta.
(mutta onhan semmosen rimpularepun pakkaaminen oikeesti ihan perseestä)
Toi on vielä paremman laatuista paperia.