Poluttomassa erämaassa tapaa harvoin muita retkeilijöitä tai edes jälkiä heistä. Se ei tarkoita, ettei heitä siellä olisi. Muotkalla sattui viime viikolla yksi tavallisuudesta hieman poikkeava tapahtuma.

Saavuimme suunniteltuun leiriin maanantaina 16.8. ja pystyttelimme teltat. Noin klo 19 lähdimme iltakävelylle läheiselle tunturille.

Huiputuksen jälkeen suuntasimme takaisin leiriin. Tunturilta laskeuduttaessa huomioni kiinnittyi johonkin tavallisesta poikkeavaan väriin. Aluksi se näytti ikäänkuin oranssilta kanootilta, mikä oli tietenkin pienellä erämaalammella absurdi ajatus. Kun lähestyimme kävi ilmi, että kysessä oli teltta. Luulin ensin, että joltain on nyt kupoli karannut voimakkaan tuulen mukana, mutta sitten näimme, että osa vaarnoista oli vielä kiinni maassa.

Pieni yhden hengen kupoliteltta oli toisesta suunnasta täysin näkymättömissä, koska se oli kaatunut katajapensaiden taakse. Tunturiltakin päin näin se vain, koska osa oranssia sisätelttaa oli näkyvissä. Muuten en olisi sitä lainkaan huomannut. Olimme aiemmin kävelleet vajaan 10m päästä kaatuneesta teltasta sitä huomaamatta.

Teltassa oli sisällä ilmapatja, vaahtomuovipatja, makuupussi ja vesipullo. Muistaakseni myös villasukat tms. Ihmettelimme asiaa ja spekuloimme hetken ennenkuin palasimme omaan leiriimme. Tulin myöhemmin takaisin paikalle ja pystytin teltan tukien sen vaarnat kivillä, koska tuuli edelleen mekoisesti.

Aamulla kiertelin koiran kanssa lähiympäristöä reilun tunnin ajan etsien merkkejä teltan omistajasta.

Seuraavana päivänä puolen päivän aikaan teltan omistajaa ei edelleenkään näkynyt, joten totesimme parhaaksi tehdä ilmoitus hätäkeskukseen varmuuden vuoksi. Emme oikein keksineet mitään todennäköistä skenaariota, joka olisi selittänyt niin pitkän poissaolon ilman, että siihen liittyisi joku ongelma, esim. eksyminen tai loukkaantuminen. Hätäkeskus ohjasi asian Inarin poliisille, joka soitti hetken kuluttua takaisin. Kerroin tapauksen ja annoin tarkat koordinaatit. Poliisista kerrottiin, että ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi, eikä heiltä aloitettaisi vielä mitään toimenpiteitä.

Katsoin tässä vaiheessa, että asia ei ole enää meidän vastuullamme ja jatkoimme matkaa.

Teltan tarina ei onneksi jäänyt arvoitukseksi. Palattuamme erämaasta kuulimme, että teltan omistaja oli lähtenyt päiväretkelle, eikä ollut löytänyt tuulen kaatamaa telttaansa. Hän oli kävellyt koko yön Lahtisen kämpälle ja edelleen Muotkan Ruoktuun. Oli helpotus kuulla, että mitään ikävää ei ollut sattunut ja kulkija oli kunnossa.

Muotkalla on nyt erään lammen rannalla hylätty teltta ja varusteita, ellei joku ole niitä noutanut. Mieleen nouseekin nyt kysymys, pitäisikö asialle vielä tehdä jotain, esimerkiksi organisoida vapaaehtoisia noutamaan varusteet. Minulla ei ole telttansa hylänneen kulkijan yhteystietoja, mutta jos hän tai joku hänet tunteva sattuu lukemaan tätä, olisi mukava jos ottaisi yhteyttä.