Tarkkaan ottaen

Tarkaan ottaen edellinenkään kirjoitus ei ollut fysiikkaa, olipahan vaan poikkitieteellistä jaamistelua. Tai sitten puhdasta huuhaata.

Syyskausi on kuitenkin jostakin syystä sellaista aikaa, joka laittaa miettimään näitä asioita.

Tilasin kaksi uutta kirjaa:

Greene, Brian: KOSMOKSEN RAKENNE AVARUUS AIKA JA TODELLISUUS, ISBN 9789525202830
Webb, Stephen: MISSÄ KAIKKI OVAT? – VIISIKYMMENTÄ RATKAISUA FERMIN PARADOKSIIN JA MAAN ULKOPUOLISEN ELÄMÄN ARVOITUKSEEN, ISBN 9789525329452

Varsinkin tuo jälkimmäinen kysymys, eli siis Fermin paradoksi, on aiheuttanut paljon taivaalle tuijottelua viime vuosina. Kirjan kirjoittaja on kuulemma sitä mieltä, että taidamme olla yksin.


Kuva: www.scifiartposters.com

Minä olen samaa mieltä. Ja se on hyvin perusteltavissa oleva väite kaikesta intoilusta huolimatta.


Kommentit

Tarkkaan ottaen — 1 kommentti

  1. Syksyn pimeät illat vetävät aina katseen tähtitaivaalle ja aina samalla tulee mietityksi, miten sitä katselee tuhansien ja tuhansien valovuosien taakse.
    Minä koen toisaalta vapauttavaksi sen asian, ettei ole varmaa tietoa suuntaan tai toiseen siitä, onko tuolla tsiljardien tähtien tuntureilla ketään tai mitään. Mitäpä me oikeastaan sillä tiedolla tekisimmekään, vaikka olisihan se tietysti mukava TIETÄÄ.
    Tämä on niin kiinnostava aihe, että tilasinpa minäkin Webbin kirjan.

Vastaa