Kesäkevennyksen varaslähtö – osa 2
Vargo Hexagon risukeitin saapui. Minimikeittiö painaa nyt puolet siitä, mitä viime kesänä, eli vain 405 grammaa sisältäen lautasen, mukin, lusikkahaarukan, kattilan ja keittimen. Jos otetaan huomioon, että polttoaineen paino on nolla, on kevennys paljon suurempi.
Vargo Hexagon on melkoinen rimpula, eikä heti herätä luottamusta, mutta titaanirakenteisena se on juuri sitä mitä pitääkin; pieni, ultrakevyt risukeitin. Vargo painaa oman pakkauspussinsa kanssa 135g.
Heppoisesta olemuksesta huolimatta olen luottavainen. Künzin isommalla keittimellä syntyi sapuskat helposti kolmelle hengelle säässä kuin säässä, joten miksipä ei tällä yhdelle. Aikaa minulla on.
Koska paketti on niin kevyt, taidan ottaa mukaan myös kahvipannun, koska hernesopan hautuessa on mukava keitellä saikkaa. Koko keittiö painaa 545 grammaa.
Isommalla porukalla kulkkiessa otan kyllä edelleen völjyyn mieluummin tehokkaan Künzin.
Aika optimaalinen keittiö. Risukeitin toimii kyllä. Titaani on (hintaa lukuunottamatta) optimaalinen materiaali: luja, kevyt, korroosion ja lämmön kestävä. Hakkaa teräksen mennen tullen.
Uskaltaisikohan tuollaisen varaan keittohommat tosiaan jättää?
Vime elokuussa Künzin keitin toimi loistavasti. Se on vaan aika painava yksinkävelijälle.
Minun kokemukseni mukaan keittohommat uskaltaa jättää risukeittimen varaan, jos majoite sallii risukeittimen käytön sateelta suojassa. Siksi olen vaihtamassa Nallo 2:sta louteeseen + ultarekevyeen telttaan. Yhteispaino on tasan sama.
Pahinta mitä voi sattua? Jään joku päivä ilman lämmintä ateriaa. Tuskin mikään totaalinen katastrofi sekään.
Vähäpuisilla seuduilla täytyy ennen leiriytymistä keräillä risuja völjyyn ennen leiriytymistä. Helppo homma.
Jos menee täysin puuttomalle seudulle, on tilanne luonnollisesti toinen.
Päivitysilmoitus:Kesärepun punnitus | Asentopaikan päiväkirja
Päivitysilmoitus:Risukeitinfilosofiaa | Asentopaikan päiväkirja