Käytän GPS:ää vaelluksella hyvin vähän, mutta koska sellainen erinomainen teknologia on käytettävissä, on navigaattorin mukana pitäminen perusteltua.

Moderneissa älypuhelimissä on poikkeuksetta GPS-vastaanotin ja yleensä kaupungiin soveltuva navigointisofta. Mutta miksei matkapuhelinmen GPS:ää vosi käyttää retkellä, jos puhelin kuitenkin on mukana. Erillinen maastonavigaattori on kuitenkin kallis laite ja lisää painoa reppuun.

Uusin leluni on HTC:n Desire Z-älypuhelin. Ilman näitä laitteita ei kai enää voi elää. Sähköposti ja netti kulkevat mukana kaikkialla.

Jo aiemmassa Nokia E90-puhelimimessani käytin englantilaisen Viewrangerin maastokarttasoftaa. Se on erinomainen vaihtoehto Suomessa, koska materiaalina käytetään Maanmittauslaitoksen 1:50000 maastokarttoja, samoja, joitä käytän paperisena kaikilla vaelluksillani.

On erittäin miellyttävää, kun sekä paperikartta, että GPS käyttävät saman kuvan. Viewrangerin hinnat ovat kohtuulliset, varsinkin kun ostin itse vain Lapin kartan.

HTC ei kestä kosteutta eikä kovaa käsittelyä, joten suunnistamiseen sitä ei kannata käyttää. Koska kuitenkin mieluummin suunnistan kartalla ja kompassilla, on tämä minulle riittävä ratkaisu hätävaraksi.

Desire Z kuluttaa aika paljon virtaa, sen vuoksi olen hankkinut 2 ylimääräistä akkua, jotka lataan täyteen ennen reissua. Luulen kolmen akun riittävän parikin viikkoa aioitunlaisessa käytössä. Erillinen paristolaturi, joka minulla oli Nokian seuralaisena, lienee nyt turha laite.