Hiirenkorvat ovat kasvaneet vappuaatoksi jo rotankorviksi, kesä tulee.

Olen huomannut ennenkin, että hiihtovaelluksesta kertomuksen aikaansaaminen on tähän vuodenaikaan todellaa vaikeaa: en osaa enää palata siihen tunteeseen, jonka vallassa hiihtäjä on huhtikuisella keväthangella pohjoisessa.

Toisekseen keväällä ei ole jostain syystä tarvetta eikä inspiraatiota kirjoittaa: kaikki on tavallaan liian täydellistä jo nyt. Sitäpaitsi, jo viiden viikon kuluttua olen taas Utsjoen tuntureilla, lähtö pohjoiseen heti kesäkuun alussa. Odotan jo sinirinnan laulua ja keväthanget ovat väistyneet mielestäni.

Mutta Outa ilmestyy taas toukokuun lopussa.  Siihen on lupa odottaa jonkinlaista selostusta hiihtovaellukselta. Täytyy siis keksiä jokin tapa palata ajassa vielä hetkeksi huopakumisaappaiden ja metsäsuksien maailmaan.