Kuten moni muukin, olen jäänyt ikuisiksi ajoiksi erilaisten elektronisten välppien orjaksi. Ennen vanhaan vaellus oli ehdottomasti lepoa näistä laitteista, mutta itse olen jo antanut periksi: ainakin tekstareita pitää pystyä lähettämään. Enää ei auta valehdella, että menen paikkaan josta känny ei kuulu: sellaisia paikkoja on Suomen Lapissa enää todella vähän. Esimerkiksi koko Paistunturien seutu on käytännössä mobiiliverkon kattama ja mistä tahansa saa yhteyden, kun kiipeää vähän korkeammalle.

Parin viikon reissulle virtaa riittää modernissa älypuhelimessa huonosti, jos aikoo lähetellä valokuvia, käyttää GPS:ää ja blogatakin vielä reissun päältä. Omassa HTC Desire Z puhelimessani on virrankulutus sitä luokkaa, että olen ostanut kolme akkua, jotka otan täyteen ladattuna reissuun. Sen lisäksi mukana on hätälaturi, joka toimii kahdella AA- paristolla. Lithiumparistot ovat ehdottomasti parhaita, koska kaikki laitteet eivät suostu latautumaan alkaliparistoilla niiden jänniteen laskiessa liian alas pariston kuormittuessa. Lithiumparistot toimivat myös kovassa pakkasessa, toisin kuin alkalit.

Hätälaturilla saan ladattua minkä tahansa USB-liitäntäisen laitteen. Olen laittanut laturiin mini-USB johdon, johon voin liittää micro-USB adapterin. Näin saan ladattua sekä kännykän (micro-USB), että radion/MP3 soittimen (Sandisk Sansa Clip, mini-USB).

Nokkela lukija huomaa, että Sansa Clip olisi tarpeeton: kännykässä on jo radio. Tosiasiassa kännykän radio vie kuitenkin kohtuuttomasti virtaa Sansa Clippiin verrattuna.

Radion kuuntelu vaelluksella jakaa mielipiteitä. Itse olen päätynyt siihen, että pitkällä reissulla on hyvä olla jotain sadepäivän viihdykettä mukana. Kevään hiihtovaelluksella radio tosin jäi kokonaan käyttämättä, mutta se on niin kevyt ja pieni, että otan sen nyt mukaan joka tapauksessa kesäkuun alussa.