Vaeltajan musta joulu

Joulunajan
liikkuu mieli vaeltajan
sateen mustaamassa
vesilammikossa

Ei oo lunta!
On joulu musta
ja tästä aattelusta
ei saa lohdutusta

Ulos katsoo vaeltaja
kulmin karsain:
”Ei mitään tule tästä
lumen ikävästä”

Pilvet riippuu
oksat kiikkuu
oravalla häntä
litimärkän’ vettä tippuu

Jo aatos pysähtyy,
huokaa sydän,
ja selkä suoristuu,
katse kirkastuu

Viel tulee kevät!
ja hanki loistaa:
se viimein
kaamosmurheen poistaa

Joulunajan
liikkuu mieli vaeltajan
jo kesän tunturissa
reppu paketissa

_____________________________

Hyvää joulua kaikille lapinhulluille ikään, sukupuoleen, elämänkatsomukseen tai muuhunkaan meitä näennäisesti erottavaan katsomatta!
_____________________________