Mikähän se on, se lapinhulluuden olemus, oikeestansa. Haluaako tartunnan saanut vain epäsosiaalisuuttaan poistua säännöllisin väliajoin ihmisyhteisön kaikenkattavasta ja holhoavastakin syleilystä, vai sisältyykö sielunsa tunturiin hukkaamisen missioon jotain dramaatisempaa, jopa ylimaallista.

Hullu itse tietenkin kokisi ylentäväksi sen, jos tämän kaiken muun järkevän toiminnan rampauttama harrastuksensa olisi muiden, tai miksi ei lajitovereidenkin, mielestä joten ylevää tai jopa sankarillista. Näinhän ei tietenkään ole.

Lapinhulluudessa ei ole mitään syvällistä; kuhan kuleksitaan.

Ja kohta taas mennään.