Iloinen ahkionvetäjä
Vaikka jotkut pitävätkin tätä toimintaa pähkähulluna voin vakuuttaa, että ähkiöinti ja talviretkeily on iloista puuhaa.
Tämän selväjärkisemmäksi ei ihmisolennon harraste enää tule.
Asentopaikan päiväkirja
Valokuvia ja mietiskelyä ihmiseläimen lähiympäristöstä
No, nyt mie uskon, että kevät on tullut!
Kohta minäkin liityn selväjärkisten seuraan.
Niin totta!
Siis ainakin YKSI asia, missä olen selväjärkinen! Ja ähkiönveto on todella ILOINEN asia!! =)
No ilmankos en vielä itseäni ihan täysjärkisenä ole pitänyt 😉
Turinoitten talvikokoontumisessa vedin eka kertaa (Sarvis-pulkka) ahkiota. Harmittaa niin vietävästi, että en käyttänyt poikamiesvuosia myös tuon ahkion vetoon, ja runsaasti. Kamat kulkevat kuin itsestään ahkiossa. Noh, olosuhteet olivat ekalla kerralla hyvät 🙂
Pienessä päässäni pyörii jo ahkioreissu keväthangilla lähiretkellä.
Kaikesta edellä kirjoitetusta päättelen, että olen ollut selväjärkinen vasta viimeiset 25 vuotta. Yritän pysyä tällaisena.