Tästä hän lienee kulkenut, ontuvasti hyppien omituiseen tyyliinsä, kevyesti hangen kantamana.

 

 

”.. oli haiseva ryökäle, joka levein kämmenin mennä latusteli kuin aikamies, ja oli aina valveillaan. Mutta paetessaan se pruiski jälkeensä niin ilkeitä panoksia, että piti olla myrkky koira, joka kesti kamalan löyhkän ja saattoi painella perässä.”

— Samuli Paulaharju, Kiveliöitten Kansaa (1937)