Jostain syystä olen viimeaikoina kuvannut paljon pahkoja ja kääpiä. Vuan mikäpä hänessä.
1
Päivitys 17.12.2017:
Jos en aivan erehdy, niin tälle sienelle löytyi nimi, tuntomerkit ja kasvupaikka täsmäävät; tämä kasvoi raidan rungolla. Se taitaa olla talvijuurekas, ( useita lajeja, Fammulina velutipes ja sen lähisukulaiset) japaniksi enokitake, ja se on hyvä ruokasieni. Asiaan täytyy perehtyä paremmin ja varmistaa tunnistus, kunhan seuraavan kerran liikun samoilla seuduilla sopivaan aikaan.
Toinen kuva täällä.
Toukan töitä? Ei, vaan jotain rihmastoa?
Mitähän tämä on?
Lisää marraskuisia kääpiä ja seittejä.
Lahottajasieniä kaatuneen kuusen rungolla. Olisikohan tämä karvaskääpä (Postia stiptica).
Pakkasten väistyttyä hetkeksi ennen talvea, tämä myöhäinen ötökkä on herännyt väärään vuodenaikaan.
Pihlajanmarjoja on paljon tänä vuonna. Tilhille riittää evästä talvipakkasilla.
Metsät ovat täynnä elämää myös marraskuussa.
Vaikka monet käävät ovat monivuotisia, niin syksyllä jotkut lajit ovat silmiinpistäviä ja komean värikkäitä.
Ehkä se johtuu siitä, että kesällä kääpää ei niin helposti huomaa, mutta puiden lehtien karistessa katse kiinnittyy siihen helpommin. Olisiko tämä kantokääpä (Fomitopsis pinicola)?
Kantokääpä
Näin loppusyksystäkään, eivät Suomen järvet ole ilman elämää.
Koskelot parveutuvat muuttomatkaa varten ja laulujoutsenet näyttävät siltä, että ei ole kiire minnekään vielä pitkään aikaan.
Tämän kesän poikanen on luottavainen vanhempiensa seurassa.
