200 gramman järkkäri?

Lähes kaikki kamerat on nykyään tolkuttoman hyviä kun vertaa entiseen aikaan. Huonoa kameraa on tosi vaikea nykyään ostaa, ellei mahdotonta. Tärkein kriteeri on se, miltä kamera tuntuu omaan käteen. Mikä tahansa tunnettu merkki on lähes aina huippupeli tavalliseen näppäilyyn.

Eroa on tietenkin satasen ja tonnin kameralla, mutta hyviä kuvia saa molemmilla.

Miksi sitten vielä ostetaan monen kilon painoisia laukkuja ja järjestelmiä ja jaksetaan niitä kantaa monta päivää erämaassa ruuasta ja viinasta tinkien? Hyvä kysymys. Osittain se on henkitiedettä, koska rehellisesti puhuen useimmat kuvat saa otettua 6 megapikselin pokkarilla. Kun jatkat kuvaamista, saatat kuitenkin huomata, että haluat jotain muuta ja ettei se pokkari riitä. Jos et huomaa, et tarvitse järkkäriä.

Itse asiassa minussa on sen verran teknologiauskovaista, että luulen seuraavien 10 vuoden aikana 200 g painoisen järkkäritasoisen kameran olevan todellisuutta. Hyvän kameran sanotaan aina olevan suurehko ja painava. Rohkenen olla eri mieltä, mutta voin olla väärässäkin. Mikä optiikan laki estää 200 g painoisen järkkäritasoisen kameran olemassaolon?

Ei oo Nikonin insinörtti tyhmä, ei, vaikka tekeekin yksinkertaisesta kiinteäpolttovälisestä objektiivista kömpelön kokoisen. Minullakin on Nikonin optiikkaa repullinen ja tiedän hyvin, että niillä saa parempia kuvia kuin pienellä pokkarillani.

Spekuloin vain huvikseni tulevaisuudella. Kamerat voivat kehittyä täysin yllättävään suuntaan uuden tekniikan avulla, optiikan laitkaan eivät ole kovin eksaktia fysiikkaa, jos ihan tarkkoja ollaan. Järkkärikin konseptina voi tulla yllättäen tiensä päähän.

Katsotaan 10 vuoden päästä, mitä tuli.