Älykkään keskustelun loppu

Vastakkainasettelut saavat ihmisten pahimmat puolet esille. Politiikka, luonnonsuojelu, energiakeskustelu ja perinteisemmin uskonto ovat näitä aiheita, joissa ajattelu loppuu heti, kun puolet on valittu. Sitten alkaa inttäminen, faktoista välittämättä.

Minua on aina käynyt kateeksi ihmiset, joilla on hallussaan oikea totuus. Itse en oikein koskaan tiedä mitä asioista pitäisi ajatella, en edes sen jälkeen kun olen yrittänyt vajavaisin käytettävissä olevin keinoin ottaa niistä selvää. Toisilla taas tuntuu olevan heti mielipide valmiina ja vieläpä sellainen, jota ei olla valmiita muuttamaan riippumatta sitä mitä vastapuoli argumentoi. Tämä on inttämistä, ei keskustelua, eikä edes väittelyä.

Onko niin, että epätietoisuus on niin vaikeaa, että joku puoli on valittava vaikkei osaisikaan valintaa mitenkään perustella. Tai onhan se yleisin perustelu usein nähtävissä: Oma, välitön etu.

Tyhmyys ja ahneus, ihmiskunnan ohjaavat voimat.