Kymmenen vuoden takaa
Huhtikuussa, paria kuukautta vaille kymmenen vuotta sitten, jossain Kevon maisemissa. Pitäisi varmaan ottaa uusiakin kuvia.
Retkeilyä ja valokuvausta
Huhtikuussa, paria kuukautta vaille kymmenen vuotta sitten, jossain Kevon maisemissa. Pitäisi varmaan ottaa uusiakin kuvia.
Tunturikihu alkukesän tuulessa
Lopetin Lapissa kulkemisen. Oikeasti. Liikaa kiinalaisia turisteja, kevytretkeilijöitä titaanilusikka perseessä, ja vanhoja kaikkitietäviä rinkkasatiaisia jotka ovat varmoja että juuri heidän tarinansa on kuuntelemisen arvoinen. Luontoa Lapissa ei enää ole, on vain porolaidun ja puuhamaa. Pitäkää tunkkinne. Menen muualle. Jonnekin, jossa …
Kahlaajan tunnistaa kuulemma siitä, että sillä on pitkät jalat ja siniset munat. Jaa. Mutta kuka tiesi, että kahlaajalinnun voi bongata myös puusta? Liro näyttää mallia.
Tänä vuonna en pääse kesäkuussa tunturiin. Vuosien varrelta otetuista kuvista voi päätellä, mitä kaikkea saattaa jäädä näkemättä. Kuvat on otettu vuosien varrella kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Haalistuvatko muistot, tai muuttuvat ehkä mustavalkoisiksi, jos niitä ei virkistä?
Kaamos on taittunut pohjoisimmassakin Suomessa. Kesän väri palaa taas tuota pikaa.
Heräsin keskiyöllä. Tai en oikeastaan ollut edes nukahtanut, eikä nukuttanutkaan. Miksipä kesäkuun alun tunturissa edes pitäisi nukkua? Jokin ylitti tunturilampea äänettömästi. Liian iso sopuliksi. Myyrä, aika iso sellainen? Vesimyyrä, Arvicola amphibius, ei kai esiinny Utsjoen tuntureilla 400m korkeudessa? Lapinmyyrä sitten …
Palasin kesäkuussa sieluni maisemaan Utsjoen erämaihin, etsimään sydäntäni. Se ei ollut siellä. Jokin on muuttunut.
Lieneekö tämä parivaljakko siitä pesueesta keväisiä kiurun poikasia, joita kuvasin heinäkuussa. En tiedä, mutta samoilla rahkasammalilla lensivät nytkin. Kohtahan alkaa matka talvisijoille, mutta nämä kaverit taitavat tulla takaisin jo varhain kevähällä.