Kaamosmasennuksen loppu
Julistan kaamosmasennuksen tältä talvelta virallisesti päättyneeksi.
Lähden.
Mitä useammin lähden,
sitä vähemmän minusta palaa takaisin.Palaan.
Mitä vähemmän minusta palaa takaisin,
sitä kokonaisempi minusta tulee.
Retkeilyä ja valokuvausta
Julistan kaamosmasennuksen tältä talvelta virallisesti päättyneeksi.
Lähden.
Mitä useammin lähden,
sitä vähemmän minusta palaa takaisin.Palaan.
Mitä vähemmän minusta palaa takaisin,
sitä kokonaisempi minusta tulee.
Talviretkeily on todellisuutta. Teltassa voi nukkua helmikuun pakkasella menehtymättä, usko tai älä. Kesäretkeilijä muuttui talviretkeilijäksi Päijänteellä viime viikonloppuna.

Pulkkilanharjun Karisalmi virtasi avoimena. Vaikka onkin vielä sydäntalvi, niin ollaan silti varovaisia jos jäille lähdetään.

Päijänteen Hinttolanselällä mieli lepäsi ja saattoi taas katsoa kauas. Ei ihan niinkuin Lapissa, mutta melkein.


Päivä hiipuu.

Niin sissi talviretkeilijä ei ole, etteikö nuotio lämmittäisi mieltä ja ruumista.

Aamu Päijänteellä.

Pulkka liikkuu. Enää edes talvella ei pääse tästä taudista eroon.
Viikonloppuna osallistuin tuleentuijotusharjoituksiin.

Huomasin myös kantapään kautta, että kunto on huono. Senkin huomasin, että jos ei ole ollut vuosiin murtsikkasuksilla, vaivaa hommaa tietty "huteruus". Pluspuolena todettakoon, että hankkimani untuvapussi antaa unet ainakin lähes tuonne -10°C lämpötiloihin saakka. Kevyellä kesäpussilla vahvistettuna selvinnen sillä henkissä tunturissakin.
Jatkossa on kuitenkin syytä osallistua hiihto- ja ahkionvetoharjoituksiin. Ja hyvissä ajoin, ennenkuin laskuri painuu nollaan.
Kaikki pelkäävät joskus, loput valehtelevat.
Raimo O. Kojo pelkäsi tuulenpyörrettä ja myöhemmin toista tunnistamatonta ääntä tarinassa "Kultakaloja" (Tervaksen tuoksuinen lohi).
Itse olen Patvinsuolla syyspimeässä säikähtänyt herätessäni pimeässä outoon, hyvin voimakkaaseen ääneen: Vahh-vahh-vahh-vahh-... ja vihellystä, kuin helikopteri laskeutuisi niskaan just nyt!
En vanhana metsästäjänäkään tunnistanut unenpöpperössä heinäsorsien siipien ääntä. Teltta oli järven rantatöyräällä ja sorsat kurvasivat parin metrin päästä iltalennollaan.
Pelko on ihmisen sisään rakennettu, se on normaalia.
Mutta se on huono kaveri eikä siihen kannata tottua, sitä on aina potkittava poispäin, niinkuin Rokan Antti sanoi.
Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas-projektin väliraportissa todetaan, että tunturissa tuulee talvellakin. Aiemmin on kuulemma luultu, ettei talvipakkasilla tuule.
Nyt kun kaikki olemme kuulleet tämän hyvin ihmeellisen asian, niin pitääkö ruveta huolestumaan? Rakennetaanko kaikki Lapin tunturit tuulimyllyjä täyteen?
- Tuuliolosuhteiden kartoitus mahdollistaa tuulivoimarakentamisen kaavoituksen käynnistämisen laaja-alaisesti myös sisämaassa, toteaa yli-insinööri Antti Irjala ympäristöministeriöstä.
Alkääpä nyt ymmärtäkö väärin, en minä tuulivoimaa sinänsä vastusta, kysyn vaan.

Tuntureistako meidän on luopuminen?
Suksee, sauvoo, telttoo, termospulloo, untuvapussia. Makkuualustoo, saapasta, sukkoo, nuttuu, välihousuu sun muuta perseenlämmitintä. Nappii, neuloo, naskallii. Kirvestä, lapijoo, lumikenkee. Ei miulla lumikenkiä ole, mutta miten tuon ja paljon muuta saa talviretkeilijä mukaansa pulkkaan ja reppuun? Ja sapuskit ynnämuut.
Ja ennen kaikkea, miksi? Miksi lähteä ihan hyvästä lämmitetystä asunnosta tuuliseen tunturiin pakkasen purtavaksi? Tätä on vielä aikaa pohtia pienessä mielessään. Kavereille jotka kyselevät, että miksi helevetissä sinne menet, ei kannata edes yrittää selittää. Menkööt ite kattomaan jos kiinnostaa. Tai oottakoot vaelluskertomusta. Tahi jääkööt epätietosuuteen, ruojat.

Voisko tästä jänistää vielä, jos on tarvis? Ei taida onnistua, kusessa ollaan kaulaa myöten. Ainakin täytyy piiloutua jonnekin pääsiäisviikoksi, muuten kaikki kyselemässä, että etkös sinne Lappin mennytkään. Ja virnistelemässä päälle.
Asentopaikka.fi avattiin 26.4.2008. Kuvia ja tekstiä on latailtu täältä sen jälkeen 33,7 gigatavua. Seuraavan vuorokauden sisällä käy näillä sivuilla 10 000:s kävijä.

Ei uskoisi. Kiitos kävijöille.
Kesäretkeilijän kellolaite on joutunut aika-avaruusvääristymään, tai sitten jotain selittämätöntä on tapahtunut. Joka tapauksessa laskurista on mystisesti kadonnut aikaa tarkalleen kaksi kuukautta. Vielä viimo viikolla laskuri näytti satakolomekymmentä päivee ja risat.

Lisäksi varastoon on ilmestynyt kummallisia varusteita, joiden käyttötarkoitusta kesäretkeilijä voi vain ihmetellä.
Huolestuttuvia ilmiöitä, jotka pakottavat tarkkailemaan ympäristöä entistä huolellisemmin.