Kertomus vaelluksesta
Vai mikä lie, mutta vaelluspäiväkirjan kirjoittaminen oli vähän niin ja näin, joten olen ottanut taiteellisia vapauksia.
Retkeilyä ja valokuvausta
Vai mikä lie, mutta vaelluspäiväkirjan kirjoittaminen oli vähän niin ja näin, joten olen ottanut taiteellisia vapauksia.
Hengissä takaisin ensimmäiseltä talvireissulta. Tauti etenee, enää ei ole toivoa parantumisesta.
Vaikka ilmat eivät olleet aurinkoiset, ei lopputulosta voi moittia, tunnelma oli täydellinen. Päivitin varustelistaan huomioita käyttämättä jätetyistä varusteista.
Kuvakoostekin on jo valmiina.

Kesävaeltajalla on aina ongelma pakkaamisen kanssa; tilaa on rajallisesti. Ahkiovaeltajalla tällaista murhetta ei ole, koska pieni lisä ei pulkassa tunnu.
Siis tuota ..

Luulen, että minua on johdettu harhaan.
Sitäkin on varmaan mukana, mutta mistä sen voi tietää? Jos jotakuta kiinnostaa, laitoin saataville pääsiäisvaelluksen varusteluettelon.
Kommentoidakin saa, mutta tuskin enää muutoksia teen, opinpahan taas jotain, jos on turhaa mukana tai jotain puuttuu.
Olen kasannut tavarat suureksi röykkiöksi lattialle. Huomenna ihmettelen miten ne mahtuvat pulkkaan.
Tämä kevätvaellus on monin tavoin ainutlaatuinen. En ole aikaisemmin ollut hiihtovaelluksella, joten jo siinä on oma uutuudenviehätyksensä.
Lisäksi innostuin nyt ekaa kertaa kuivailemaan omia ruokiani. Testit on suoritettu jauhelihalla ja hernekeitolla. Arvatkaa mitä? Valmisruokien osto on nyt pitkälti loppu. Aion jatkossa ottaa niitä mukaan vain hätävaraksi, pussin per reissu.
No, yhden myönnytyksen teen. Perunamuusijauhe on niin hyvää tavaraa, että siitä ei ole mitään syytä luopua. "Lämmin kuppi" tyyppiset keitot myös jäävät kuvioon välipaloiksi, niitä on sitäpaitsi helppo jatkaa itse kuivatuilla sienillä yms. Raitersseille ja blööpandeille en keksi enää muuta käyttöä, kuin äärimmäinen hätätilanne.
Ahkioreissullehan on toki helppo ottaa mukaan mitä vaan, muutakin kuin kuivatavaraa. Tein itselleni tämmöisen evään, ettei tulisi nälkä:

(Huom: Rautapata ei lähde mukaan)
Huh! Laskuri näyttää vajaata viittä vuorokautta.
Pitäisikö luonnosta osata nauttia ihan sellaisenaan? Ei kameroita, ratioita, yms. Kalastaa ei saa? Eikä viinoo juuva? Mie en ala.
Ei ihminen nauti luonnosta, se nauttii elämisestä. Mutta luonnossa eläminen on mukavampaa kuin mualkylissä. Ainakin välistä.
Pitää päästä samalla ns. hevonpersiiseen, missä ei tapaa muita ihmisiä. Samassa leirissäkään oleskelu ei ole ongelma, esim. kalareissulla. Mutta puuhaketta pitää olla.
Luonnosta nauttimiselle tarvitaan tietysti standardi. Miten muuten tiedämme, että nauttiminen on ollut laadukasta, ja miten luontokokemusta pitäisi kehittää?
(ISO 20282.x-1:2009 Ease of operation of everyday nature experience – Part 1: Quality requirements for context of use and user characteristics)
Pääsiäisen hiihtovaellukseen on aikaa enää epätodellisen vähän. Jospa koko juttu olikin vain APRILLIA!
No, ei nyt sentään. On ilmeisesti alettava asennoitua loppupakkaamiseen. Kamat pitäisi olla kasassa, mutta ruokapuoli kaipaa vielä tarkistamisen, vähän kuivaamista on vielä edessä yms.
Mutta yksi asia on varma: en osta enää yhtään mitään!