Asentopaikan päiväkirja

Retkeilyä ja valokuvausta

Toukokuu 2009

Kuumaa kamaa, +27°C

· Lähiretkeily

Yön yli pyrähdys Evolla tuotti mukavan kuntoiluviikonlopun ja kymmeniätuhansia hikipisaroita. Ei helteestä tietysti kannata valittaa, sen verran harvinaista herkkua se Suomessa on. Mutta näillä keleillä on syytä kantaan mukanaan riittävästi juomavettä, tällä reissulla 5 litraa ei riittänyt läheskään kahdelle miehelle.

Reissun suunnittelu, jota ei ollut, on tähän syypää: kaivojen ja lähteiden sijaintia ei tullut selvitettyä etukäteen. Joimme siis keitettyä järvivettä, johon ei (kai) kuole, mutta joka ei ole janoiselle kaikein maittavinta hörpittävää.

Kielot

Lapissa ei näitä ongelmia ole. Enää vajaa viikko, sitten kaksiviikkoinen yksinvaellus muuttuu todellisuudeksi ja imaisee haaveilijan mukaansa vastustamattomalla voimallaan.

Löyhkäävät nettikirjoitukset

· Turha kitinä

Netti on mukava paikka ja parasta mitä demokratialle on tapahtunut sataan vuoteen. Mutta mikään mukava ei ole koskaan ilman lieveilmiöitä. Yksi sellainen on mädäntynyt informaatio, jota jotkut nettikansalaiset ahkerasti viljelevät.

paskaa

Tarkoitan näillä astrologien, homeopaattien, humpuukimaakareiden, ufoilijoiden, salalaliittoteoreetikoiden, elvisbongareiden, fundamentalistien, ilmastoskeptikoiden ja historiarevisionismin nimissä meuhkaavien holokaustinkieltäjien äänekästä joukkoa. Nämä ovatkin marginaali-ilmiöitä ja kaikilla on mielipiteeseensä, myös harhaiseen sellaiseen, täysi oikeus.

Mutta vaikka olenkin lähes kaikkiruokainen ja harrastan ääri-ilmiöiden tutkimista ymmärtääkseni paremmin ihmiseläintä, on joidenkin nettikirjoituksen lukeminen kokemuksena samaa luokkaa kuin astuminen paljain jaloin koiranpaskaan.

Rakit, pois nurmikolta! Hus, hus!

Vedenjakajalla

· Yleiset

On tullut aika tehdä jotain. Olen jaaritellut tätä blogia ja näitä vaelluskertomuksia vuoden päivät. Kuten jossain vaiheessa kirjoitin, ei tämmöinen lappibloggaus jaksa kiinnostaa kovinkaan laajaa lukijakuntaa. Lukijoita taas tarvittaisiin, jotta viitsisi jotain kirjoittaa.

Ei sen puoleen, olen kyllä yllättynyt siitä, että tätä yleensä lukee kukaan: päivittäinen kävijämäärä on vakiintunut 40-60 kävijään ja Asentopaikalla on vierailtu kaiken kaikkiaan 15686 kertaa. Hyvä niinkin. Palautettakin olen saanut, kiitos niistä.

Välillä tekee mieli kirjoitella muustakin kuin Lapista ja vaeltamisesta, olette ehkä huomanneet, mutta nyt tarttis tehrä jotain. Se jotain ei ole ainakaan tätä: kirjoitella siitä, että mitähän pitäisi kirjoittaa.

Se seuraava asia, joka säilyttäisi mielenkiinnon tämän saitin ylläpitämiseen, mikä se on?

Olen saanut ulkomaalaiselta ystävältäni pyynnön kirjoittaa ainakin osan jutuista englanniksi. Mikäs siitä ja epäilemättä lukijakunta olisi radikaalisti laajempi, mutta ongelma on vain se, että vaikka kolmas kotimainen sujuukin kohtalaisesti, ajattelen näitä asioita suomeksi. Miten kirjoittaisin englanniksi esimerkiksi Muotkasta tai Saariselästä?

Muutos on pysyvä tila, toivottavasti. Anteeksi jaarittelu.

vedenjakaja


Lisäys: Ei mitään filosofisesti mullistavaa, mutta ainakin olen saanut alustavan version varusteluettelostani valmiiksi. Muutoksia seurannee.

Tympii

· Vaellukset

Tässä vaiheessa patikan lähestyessä tulee joskus takapotkua. Tympii, ei huvittaisikaan lähteä, tekemistäkin tuntuisi olevan niin, ettei tästä nyt millään ehtisi. Tuntuu siltä, että tämä homma on ihan järjetöntä: taasko sinne oikeasti olet lähdössä. Ei mitään tolkkua.

Outo paniikkireaktio.

Pöyrisdyynit

Sitten tympiminen muuttuu muutamaa päivää ennen lähtöä polttavaksi matkakuumeeksi. Toivotaan ainakin, ehdin jo ostaa junaliput.

Muuten: varusteiden punnaamisinto on kadonnut. Otan mukaan joka tapauksessa kaiken minkä tarvitsen, joten se siitä.

Jumalasta, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta

· Henkilökohtaiset

Aika-ajoin tulee tarve pohtia elämän tarkoitusta, maailmankaikkeuden olemusta ja kysymystä mahdollisen luojan olemassaolosta. Miksi?

Miksipä ei, ajankuluksi.

Kaltaiseni ateistin ei luulisin pohtivan jumalan olemassaoloa. Ateistihan tietää, ettei jumalaa ole. Vai tietääkö?

Useimmat jumalankieltäjät luokittelevat itsensä agnostikoiksi, perustellen tätä sillä, ettei mitään varmuutta jumalan olemattomuudesta voida saavuttaa. Ei voidakaan, kuin ei myöskään voida saavuttaa täyttä varmuutta tonttujen ja maahistenkaan olemattomuudesta. Pitäisin niitä kuitenkin niin epätodennäköisinä olentoina, että en katso tarpeelliseksi millään tavalla ottaa huomioon niiden olemassaoloa.

Jumalan luokittelen tähän samaan joukkoon. Siksi haluan kutsua itseäni ateistiksi, en agnostikoksi. Agnostikko ei uskalla ottaa viimeistä loogista askelta. Tämä on älyllistä pelkuruutta, johon sortui myös kuuluisa matemaatikko Blaise Pascal. Myös vaite siitä, että ateismi on verrattavissa uskoon on harhaanjohtava ja väärä.

Väite siitä, että ateismi vaatii jonkinlaisen "uskonhypyn", on epätoivoinen yritys perustella joko usko tai agnostismi; loogisimpaan lopputulokseen ei haluta päätyä, varmuuden vuoksi. Mutta ateismi on helppoa, se ei vaadi yhtään mitään. Ateisti on valmis muuttamaan mielipiteensä välittömästi, jos todisteita kaikkivaltiaan olemassolosta ilmenee. Uskova ei muuta käsityksiään mistään hinnasta, eikä todisteilla on hänelle mitään merkitystä. Agnostikko taas jää omaan maailmantuskaansa, jossa kaikki on mahdollista.

Ehkä jumalusko on niin perustavanlaatuinen ominaisuus ihmiseläimessä, että siitä kokonaan luopuminen tuottaa äärimmäistä henkistä tuskaa. Jotkut tutkijat ehdottavat, että jumalusko saattaa olla jopa koodattuna perimäämme. Eikö tämä olisikin osoitus kaikkivaltiaan olemassaolosta? Voihan se olla niinkin, mutta se tuskin on yksinkertaisin selitys.

Ihmisillä on taipumusta aliarvioida itseään ja omaa lajiaan. Oletko hämmästynyt tästä vaitteessä, yleensähän kuulee väitettävän päinvastaista. Onhan ihminen aisteineen epätäydellinen ja pystyy havaitsemaan ympäristöään huonosti, on altis väärintulkinnoille ja valheelisille muistoille, ei ole fyysisesti kestävä ja siis kaikin puolin kehno otus eläinkunnan joukossa.

Tämä on yleinen käsitys, mutta se on täysin väärä. Se voi päteä ihmisyksilöön, mutta ei ihmiseen lajina. Jo pelkkä tarkka käsitys aistiemme rajallisuusesta kertoo meidän ymmärtävän käsittämättömän paljon ympäristöstämme ja maailmankaikkeudesta. Teknisin apuvälinen havaintokykymme ylittää kaikkien muiden eläinten havaintokyvyn. Kaiken tämän on mahdollistanut evoluution hämmästyttävin tuotos: ihmisaivot.

Toinen toisensa jälkeen ratkaisemattomaksi luullut ongelmat ratkeavat. Tiedämme myös, että on olemassa asioita joista emme voi saada tietoa. Myös tämä tieto on osoitus ihmisen ainutlaatuisesta kyvystä ymmärtää maailmankaikkeutta.

sininen ajatus

Väite ihmisen rajallisuudesta ja siitä, että on olemassa jotain mitä ei voi aistein ja mittalaittein havaita, on mystifiointia ja pessimismiä. Nykytiedon valossa meillä ei ole mitään syytä uskoa tällaista. Tilaa maahisille ja jumalille jää vain vähän. Väitetään myös, että on asioita joita tiede ei voi tutkia. Ymmärrän hyvin mikä motivaatio väitteen takana on, mutta en käsitä mitä sellaiset asiat voisivat olla.

Meillä ei ole myöskään tietoa muiden älyllisten elämänmuotojen olemassaolosta, joten toistaiseksi on vain ihminen ja maailmankaikkeus. Röykeä ja itsekäs näkemys, eikö totta.

Uskalla hyväksyä maailmankaikkeuden huikean monimutkainen kauneus, lakkaa pelkäämästä sitä ja löydä ihmiselle tarkoitus kosmoksen pienten yksityiskohtien ymmärtämisestä.

Optimisti toki on useimmiten väärässä, kun taas pessimisti ei pety koskaan.

On kaunis kevätpäivä. Mene ulos ja tee jotain, mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Mutta älä osta sitä rähalla.

Esteettisesti tyydyttävä retkeilyfilosofia

· Vaellusfilosofia, Venkoilu

Retkeilijällä kuuluu olla elämänfilosofia tai pikemminkin retkeilyfilosofia. Ilman täydellistä filosofiaa jää retkeily turhaksi tempoiluksi ja järjettömäksi ajanhukaksi. Retkeilyfilosofian täytyy siis olla eräänlainen tekosyy lapselliselle ja hyödyttömälle käyttäytymiselle.

Tällainen filosofia, jonka täytyisi perustella turhuuden välttämättömyys, ei ehkä vaadi loogisen päättelyn eksaktia käyttöä katkeamattomine ja virheetömine ajatusketjuineen, vaan pikemmin jonkinlaisen esteettisesti tyydyttävän ajatuksen löytämistä perusteluksi tunturissa haahuilemiselle.

sininen

Koska erämaaretkeily on kuin elämä - siinä on kaikki - on se elämän tarkoituksen etsimistä. Elämän tarkoitushan on kierrellä kairassa miettimässä elämän tarkoitusta, joten tästä ei sinänsä synny mitään periaatteellista ongelmaa.

Kaksi kevättä - jatkuu..

· Kevät, Vaellukset

Kah. Näyttää retkireitin jäljen suunta muuttuneen yön aikana. Kai sitten kuitenkin lähden etelästä pohjoiseen päättäen reissun Utsjoelle. Aioin kuitenkin ajallisesti puolivälin jälkeen kääntyä takaisin etelään ja tehdä sitten pienen yllättävän koukkauksen, ettei reissu lopu kesken.

Suunniteltu jälki näyttää kutakuinkin tältä:

Jälki

Saas nähdä miten käy.

Kaksi kevättä

· Kevät, Vaellukset

Kevätkesä on uusi lempivuodenaikani. Tänä vuonna niitä on kaksi kappaletta, koska menen katsomaan kesän tuloa Utsjoelle. Tarkemmin sanoen, kävelen kevättä vastaan pohjoisesta. Jos kaikki menee hyvin, lähtiessä tunturikoivut ovat lehdettömät, mutta reissun lopussa jo vihreät.

Ilmatieteen laitoksen mukaan lumen syvyys Utsjoella on jo nolla, mutta Petsikon kelikameran mukaan lunta on vielä.

Taitaa sitä riittää tunturiin vielä kesäkuussakin.

Retken resepti

· Vaellukset, Vaellusfilosofia

Onnistunut erämaaretki on kuin gourmet-ruoka: kokki tuntee ruoka-aineet täydellisesti, kehittelee reseptin, näkee herkun valmiina silmissään. Sitten vain toteuttaa ja lopputulos on aina täydellinen.

sateenkari

Ja katin kontit.

Ei lapinretki ole poronfile, karjalanpaisti, hernerokka eikä edes pottulaatikko. Korkeintaan se on huonosti valmisteltu maksapihvi, jonka jänteet juuttuvat ikävästi hammasväleihin. Tai ehkä ruotimaton haukifile, jota syödessään ei etukäteen koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Siinä mielessä patikka erämaahan on kuin elämä pienoiskoossa: melkein, mutta ei aivan täysin kontrolloimaton. Juuri niinkuin elämässäkin, siinä on kaikki.