En halua olla vaeltaja

Enemmän ja enemmän varmistun siitä, että kun sinä ja minä puhumme vaelluksesta, kyseessä on eri harrastus. Mitä enemmän luen netin vaelluspalstoja, sitä lopullisempaan johtopäätökseen olen päätymässä: minä en ole, enkä halua olla "vaeltaja".

Minulla on harvoin järkevää sanottavaa vaelluksesta, koska tunnen, että kaikki on jo sanottu. Varustelu ja välinevatulointi ei oikeastaan kiinnosta enää lainkaan. En kiellä, etteikö asiasta olisi minullekin hyötyä, mutta siitä tuntuu nykyään jäävän entistäkin tyhjempi olo: uusi otsalamppu (voiko käyttää litiumparistoja), makuupussi (rääkättyjä hanhia?), teltta (olisiko loue luonnonmukaisempi?) jne.

Ehkä hyödyllistä, mutta myös ahdistavaa. Ehkä minussa on jotain vikaa?

Hölynpölyä, mutta välillä sairastun varustelukierteeseen. Se on nyt ohi.