Toukokuu 2010

Oma kesämökki ja sauna järven rannalla, suomalainen idylli ja unelma. Mutta onko unelmasta kehittymassä jotain muuta, kuin mitä suuret ikäluokat kesämökkejä rakentaessaan ajattelivat.

Suomessa on noin puoli miljoonaa kesämökkiä. Se on paljon 6 miljoonan ihmisen maassa ja se myös näkyy. Järviä, jokia ja lampia meillä on semmoisen 200 000, joten luulisi tilaa löytyvä, ongelmaa ei pitäisi olla. Vai onko?

Minne mökit keskittyvät? Halutuimmat mökkitontit ovat luonnollisesti luonnonkauniit ja rauhalliset paikat lähellä taajamia. Nämä mahdollisuudet on ainakin etelä-Suomessa jo pitkälti käytetty ja rannat rakennettu täyteen. Kun yksi alue on rakennettu täyteen, on luonnonkauneus kadonnut ja rauhasta ei ole tietoakaan, sen peittää alleen moottoriveneen ja vesiskootterin laulu. Sitten siirrytään seuraavalle vetovoimaselle alueelle ja sama toistuu.

Olen itse osallistunut tähän rantojen kansoittamisen, joten en voi vaatia synninpäästöä, enkä sitä kaipaakaan. Olen ainostaan sitä mieltä, että olisi aika pysähtyä ennenkuin kaikki Suomen kauneimmat alkuperäiset rannat on rakennettu.

Alkuperäisistä alkuperäisin on Inarinjärvi, jonka rantoja kaavoitetaan nyt suurille mökkikylille.

http://yle.fi/alueet/lappi/2010/05/inarinjarven_rannoille_suunnitellaan_isoja_mokkikylia_1678297.html?origin=rss

Olen tullut siihen tulokseen, että minä en oikeastaan tarvitse kesämökkiä. Eihän minulla ole enää edes aikaa jota viettää sellaisella, puhumattakaan siitä, että pystyisin pitämään mitään mökkiä kunnossa.

Sitäpaitsi, minulla on toisenlaisia unelmia.

Tämä postaus on lähetty matkapuhelimella tavallisena sähköpostina. Voisin myös liittää tähän kännykkäkameralla otetun valokuvan, mutta jätän sen tekemättä.

Tarkoittaako näin helppo tekniikka sitä, että pitäisi blogata jatkossa myös vaelluksen aikana? Ajatus tuntuu karmivalta, aiemmin suhtauduin kielteisesti edes tekstiviestien lähettämiseen muuta kuin hätätilanteessa.

Silti, blogin päivittäminen erämaasta käsin tuntuu epämääräisen houkuttelevalta. Maailma muuttuu.

Ettei tulisi aina valitettua, täytyy rehellisesti todeta, että viikonloppuinen Repoveden reissu oli ihan mukava, kelit hyvät ja maisemat komeat, äänisaasteesta huolimatta.

Reissun varsinainen tarkoitus tuli täytettyä, eli testailu alkukesän erämaavaellusta varten. Testatuksi tulivat niin Thermarestin NeoAir medium kuin Vihen loue + rankinen. En ole vielä päättänyt uskallanko lähteä Utsjoen tuntureille louteessa, ehkäpä luotan kuitenkin Hillebergiin.

Vihen rankinen on hyvä pitämään hyttyset ulkona, joita jo oli kiitettävästi. Se kuitenkin estää näkyvyyden lähes täysin ja muuttaa louteen teltaksi. Avomajoitteesta menee näin pitkälti maku pois. Hyttysten kanssa nukkuminen on tietenkin vielä ikävämpää.

Thermarestin NeoAir on uusinta uutta makuulalustamarkkinoilla. Käsittämättömän kevyt NeoAir on myös mukava nukkua, kunhan ei puhalla patjaa liian täyteen. Pari kertaan päästin patjasta ilmaa pois, mutta sitten nukuinkin hyvin aamuun asti eikä lonkkia kolottanut. Paluuta vanhaan tuskin on.

Enää kymmenen kiloa kevennystä ja minustakin on tulossa grammari.

Tärkein testattava oli itsekuivattu koiranruoka. Retken virallinen maistaja söi kaiken hyvällä ruokahalulla. Koiran ruuansulatus näytti toimivan kuten normaalistikin, joten en usko mitään totuttamista vaadittavan normaaliruokintaan verrattuna.

Alkukesän säät myös suosivat yleensä ruuan säilymistä, joten senkään kanssa tuskin tulee ongelmia kesäkuun toisella viikolla.

Repovedellä viikonloppuna oli aikaa pohtia minua aiemminkin askarruttanutta asiaa. Sitä, onko kansallispuisto aina luonnon parhaaksi. Kansallipuistojen perustamisella on käsittääkseni tarkoitus suojella pysyvästi merkittäviä luontokohteita, mutta joskus on helppo saada vaikutelma, että tarkoitus on aivan toinen.

Keskustelin asiasta parin paikallisen naisen kanssa. He olivat sitä mieltä, että ennen kansallispuiston perustamista alue oli rauhalllinen ja viihtyisä. Kansallispuisto toi retkeilijöiden joukot, pussikaljaporukat ja hiihtobaanat. Repovedelle on tosiaan vedetty leveitä kulku-uria maastoon talvista luisteluhiihtoa varten. Pitäähän hiihtäjille olla myös asianmukaiset lämmittely- ja makkaranpaistopaikat, tästä on käsittääkseni tulossa sellainen:

Vaikka alkuperäinen tarkoitus on suojella luontoa, jää minulle joskus toisenlainen mielikuva asioista, mutta vika voi hyvinkin olla vain minussa. Mielikuva on tämä: kansallispuistoissa kulkee myös porukkaa, jotka eivät tulisi sinne ilman “palveluja”, merkittyjä polkuja ja käymälöitä, tulipaikkoja, hiihtobaanoja. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta osa tästä porukasta ei selkeästi välitä siitä mitä on katsomassa tai että sailyykö se muuttumattomana heidän käyntinsä jälkeen. Itse asiassa näytää siltä, kuin kansallispuistoja tarkoituksella kehitettäisiin elämyspuistoiksi, ei aidoiksi luonnonsuojelukohteiksi. Itse metsä kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi yhä uusien polkujen ja hiihtourien paineessa.

Kyllähän Repovedellä kannatti käydä, siellä on lukemattomia luonnonkauniita paikkoja. Edes Pahkajärven ampuma-alueen kranaatinheitintuli ei onnistunut horjuttamaan mielenrauhaani, mutta jos joku minua enemmän arsyttää kuin turha roskaaminen, se on nuoren miesporukan humalainen kailotus kesäillassa.

Turvat tukkoon luonnossa!

Tervajärven parkki klo 9.00 aamulla: toistakymmentä autoa, mukana asuntoautoja. Asuntoautoilijat ovat selvästi virittäytyneet jäädäkseen.

Nostan repun selkään ja kun astun kivikkoiselle polulle, linnunlaulu saattaisi kuulua, jos sitä ei peittäisi alleen konekiväärin sarja ja kranaatinheittimen yskähtely. Tervetuloa Repoveden Kansallispuistoon.

No, ei tämä nyt ihan noin kamalaa ole ollut, vaikka totta on, että paikka paikoin ihmetyttää, miten kansallispuistoja “kehitetään”. Mutta tästä myöhemmin, kunhan olen oikean näppiksen ääressä. Kännykästä ei jaksa suurella uskollakaan kirjoittaa kovin syvällisiä asioita.

Nyt tässä leirissä tähyän järvelle louteen suojista, koira nukkuu ja hyttyset soittavat konserttia, kuikka huutaa. On hyvin rauhallista.

Hyvää yötä.

(p.s. Koira söi omatekoisen kuivaruuan hyvällä ruokahalulla)

Utsjoen kunta suunnittelee yhdessä Metsähallituksen kanssa panoraamareittiä Karigasniemeltä Nuorgamiin. Suunnitelmia koskevaan kyselyyn voi vastata netissä:

http://www.utsjoki.fi/fi/palvelut/elinkeinotoimi/panoraamareittikysely.php

Tenojokilaakso on komea ja itse joki ainutlaatuinen koko Euroopan, jopa koko maailman mittakaavassa, joten mikäpä että semmoista jokea ei ilkeäisi näyttää tai markkinoida ulkomailla saakka. En missään nimessä aio tyrmätä Utsjoen kunnan matkailunkehittämissuunitelmia, eihän minulla tietenkään olisi sellaiseen mitään mahdollisuuttakaan, mutta toivon Utsjoen kunnanisien muistavan tämän: Ihmiset tulevan Tenolle katsomaan alkuperäistä, erämaista luontoa. Kuka auton ikkunasta, kuka lohiveneestä, kuka reppu selässään patikoiden tai tunturipuroilla perhostellen.

Jos tämä luonto katoaa, ei Tenolle jää enää mitään, minkä takia sitä kannattaisi tulla katsomaan.

Luontoa säilyttävän matkailun kehittäminen on haastavaa, Utsjokelaisilla on nyt mahdollisuus toimia tässä asiassa tiennäyttäjinä.

Tänä ylimääräisenä vapaapäivänä,
jos olisin varma,
ettei merkityksiä ole,
kirjoittaisin:

uusi kesä
on herättänyt eilisen
talven alle jääneet

seuraava syys
on hautaava
niistä viimeisenkin muiston

Mutta en kirjoita niin,
koska tunnen, että elän.

Olen ehdottamasti samoilla linjoilla tämän yrityksen kanssa, loistoidea! Jos haluat Suomen Lapissa otetun kuvan, jossa patsastelet yhdessä joulupukin kanssa, unohda koko juttu.

http://www.uusisuomi.fi/raha/92325-suomalaisfirma-ihmetyttaa-maailmalla-%E2%80%93-pehmolelun-lapin-loma-170%E2%82%AC

Älä mene itse, lähetä nallesi!

Ruokiakin on testattava ennen retkelle lähtöä. Varsinkin itsekuivattujen ruokien testaus on ihan hyvä idea, että ei tarvitse erämaassa pettyä tulokseen. Myös vaelluskoiran ruuat on hyvä testata ennen matkaa, ainakin se, maistuuko aiottu sapuska vaelluskaverille. Suunnitelmani koiran vaellusruuaksi on, että kuivaan koiran normaalistikin syömiä valmiita lihakasvisseoksia. Raakaruokaan tottuneena pentu ei suostu syömään teollista nappularuokaa ja hyvä niin. Tänään laitoin ensimmäisen koesatsin Murren kana-kasvismiksiä Sopu-elintarvikekuivuriin. Päätin kokeilla aluksi kahdella Murremix pötköllä, eli kilolla raakaa liha-luuseosta. Kahdesta pötköstä kuivuri tuli puolilleen, vaikka mahdollisesti tavaraa voisi laittaa yhdelle alustalle enemmän. Kuivuminen on kuitenkin nopeampaa, jos kerros on ohut.

(Kuivuri ei ole noin vino: vinous johtuu laajakulmaobjektiivin vääristymästä)

Puhaltimen laitoin aluksi täydelle teholle koska ajattelin, että parvekkeella lämpötila ei nouse muuten tarpeksi, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että normaaliteho riittää. Kuivurin lämpötilansäätöön tarkoitetut aukot asetin ensimmäiseen pykälään, eli niitä lisää avaamalla lämpötilaa voi pudottaa jos se vielä nousee liikaa. Tavara on parasta aikaa kuivurissa, nyt vain odotellaan mitä tapahtuu.

—

Päivitys 4 tuntia myöhemmin:

Lämmönsäätöaukot täysin auki. Lasitetun parvekkeen lämpötila nousee, koska ilma on lämmin ja aurinko paistaa parvekkeelle, joten kuivuria joutuu vähän vahtimaan. Murremiksit näyttävät tältä:

En ole aivan varma sopivasta lämpötilasta, mutta yritän nyt pitää sen alle 40 asteen, ettei liha varmasti pääse kypsymään, ainoastaan vesi poistuu. Kiirettä ei ole.

—

.. vielä 4 tuntia myöhemmin. Murremix on ollut nyt kuivurissa yli 8 tuntia ja lopputulos näyttää tältä:

250 g tuoretta tavaraa painaa vaa’assa tasan 110g. Säilyvyys on myös toivottavasti alkutuotetta parempi.

Ensi viikonlopun jälkeen tiedän, miten koira reagoi tähän sapuskaan.

—

(Sopu-elintarvikekuivurin käyttökokemuksista tulee koottu juttu seuraavaan Outa-lehteen.)

—

HUOM! Lisäys 14.5.2014: MurreMixien koostumus on muuttunut jutun kirjoittamisen jälkeen niin, että niitä ei voi enää suositella kuivattavaksi! Lisätietoja: https://paivakirja.asentopaikka.fi/2014/05/14/koiranruokaongelma/

Vaellussauvan lukitusmekanismista on jengat sökönä. Lekin Sierra Photo sauva, kuten muutkin Lekin vaellussauvat, on kolmeosainen teleskooppimalllinen sauva. Osat lukitaan pituuteensa kiertämällä sauvaa. Nyt toisen lukitusmekanismin “laajentaja”  on sökönä: jengat eivät pidä.

Täytyy yrittää etsiä varaosaa. Jos varaosaa ei löydy, niin sitten ehkä joku viritys voisi tulla kyseeseen. Jos ei muu auta, niin ilmastointiteippi auttaa, se ei vain ole kovin käytännöllinen ratkaisu.