Alkuperäinen luontokokemus

Todellisuuspakoinen retkeily jakaa mielipiteitä. Niin myös rinkkadilemma perinteisen kantolaitteen ja modernin anatomicin välillä, kumppari vastaan vaelluskenkä -ongelmasta nyt puhumattakaan.

Entä miten nämä vaeltamisen käytännölliset ja filosofiset ratkaisut vaikuttavat luontokokemukseen? Onko luontokokemus pilalla, jos päällä on moderni kalvoasu, vaelluskengät ja nukutaan lämpimässä untuvapussissa myrskylukemat kestävän vaellusteltan suojissa?

Vai pitäisikö aidon luontokokemuksen saavuttamiseksi kävellä pellavarohtimessa ja tuohivirsuissa, nukkua kuusen persiissä peurannahkaan kietoutuneena ja kärsiä säiden vaihtelu kaikessa armottomuudessaan?

Voiko ihailla maisemaa goretakki päällä luontokokemuksen kärsimättä, vai pitääkö nukkua silimällään suossa? Entä säilyykö maisema samana, jos sitä ihailee vaikkapa ikkunan takaa?

On esitetty järkyttävä mahdollisuus, että nämä keventäjävesselit, jotka nukkuvat pohjattomissa suojissa, ovatkin huomattavasti lähempänä luontoa kuin Hillen myrskyn- ja itikankestävässä teltassa nukkuvat.

Onko kukaan muuten kokeillut vaelluksella peseytymistä menemällä alasti kaatosateeseen? On virkistävää ja helppo peseytyä! Suosittelen.

Ei tietysti vaadi pitkääkään miettimistä päätyä johtopäätökseen, että musiikinkuuntelu ei voi kuulua alkuperäiseen luontokokemukseen. En kuuntele nykyään enää juuri mitään, hiljaisuus on parasta. Mutta joillekin musiikki voi kuulua alkuperäiseen kokemukseen, joka on aina henkilökohtainen.

Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla paljoa merkitystä. Ei ainakaan minun. Kaikki voivat tehdä mitä huvittaa, kunhan ei metelöi ja roskaa ja jättävät toiset kulkijat ja luonnon rauhaan.