Retkeilyä ja valokuvausta
Joulukuussa aurinko nousee 5:55 ja laskee 20:45, päivän pituus 15 tuntia, on lähes keskikesä. Ei Vantaalla, mutta minulle kyllä.
Vaikka kyseessa ei olekaan lomamatka, yritän laittaa tänne muutaman kuvan paikallisesta kesästä, Suomen kevättä odotellessa.
Marraskuu on vielä kestettävä pimenevää tihkua.
Pitääkseni retkeilyblogin puhtaana ylimääräisestä tauhkasta, olen avannut toisen blogin:
Paljon asioita on jäänyt sanomatta sen takia, että olen kokenut ne sopimattomaksi retkeilyaiheiseen nettipäiväkirjaan. Vaikka olenkin vuosien varrella kirjoittanut paljonkin aiheen sivusta, katsoin nyt parhaaksi rauhoittaa Asentopaikan päiväkirjan pelkästään Lappi- ja retkeilyaiheille. Tämä lienee helpotus monille lukijoillekin, jotka eivät ole kiinnostuneet tieteestä, skeptismistä tai joita ateistinen elämänasenteeni häiritsee.
Yritän pitää Asentopaikan päiväkirjan “kiltimpänä”.
Tervetuloa Kauaskatsojan blogiin, mutta älä satuta itseäsi.
Paras retkeilykausi on ohi, lehdet tippuvat puista ja polut kansallispuistoissa hiljentyvät. Talveakin jo ennustellaan ja ensilunta jopa tänne etelään.On siis aika pakata vaellustarvikkeet talvisäilöön odottamaan kevättä.
Tai sitten ei. Toinen vaihtoehto on tunkea reppuun loue, makuupussi, risukeitin ja eväät ja painua koiran kanssa maastoon viikonlopuksi. Ruuhka tuskin häiritsee tähän vuodenaikaan.
Kummanko sitä sitten tekisi. Tarvitseekohan tuommoista nyt edes pohtia.
Blogitteluun tulee varmasti nyt syksyn mittaan taukoja, koska on vain vähän tai ei ollenkaan tähdellistä ja asiaankuuluvaan sanottavaa. Näin käy usein vaelluskauden loputtua. Voi myös olla järkevää rauhoittua muihin harrastuksiin, koska ei vaelluskaan koko elämä ole. Eihän?
En aio kadota minnekkään, mutta älkää ihmetelkö jos päivityksiä ei tule niin tiuhaan kuin aiemmin. Palaan asiaan jos jotain tulee mieleen.
Hyviä retkiä niille, jotka vielä pääsevät pohjoiseen tänä vuonna.
Viime yönä heräsin painajaiseen. Se on outoa, koska en yleensä näe painajaisia; unissa yleensä tiedän uneksivani. Tämä uni oli erilainen, koska se oli täysin todentuntuinen. Olin jossain tuntemattomassa erämaassa ilman varusteita, enkä tiennyt missä ne ovat. Tuuli yltyi.
Unet tulevat tietenkin ihmisten sisältä ja ovat omien aivojemme luomuksia, niillä ei ole mitään muuta merkitystä, kuin pyörittää kerälle irrallisia ajatuslankojen pätkiä, joihin ilman tätä yöllistä siivoamista ennen pitkää kompastuisimme.
Tähän uneen lienee vaikuttanut nyt kahtena peräkkaisena vuotena lähipiirissä sattuneet tapaukset, jossa joku oli hukannut varusteensa ja joutunut palaamaan ilman niitä eramaasta. En voi sille mitään, että tämä on asia jota varon eniten vaelluksella. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin.
Mikä olisi totisempi paikka, kuin hukata ahkio talvivaelluksella?
En mielelläni jätä rinkkaani tai varusteitani lainkaan kun olen liikeellä. Ehkä minulla on ylikehittynyt itsesuojeluvaisto, joka tekee minut turhan varovaiseksi. Jos minulla on leiri hyvässä paikkassa, saatan kavellä ympäristössä kalastamassa tai kävelemässä, mutta en mene mielelläni kauas tai jätä leiriä pitkäksi aikaa.
Tähän liittyy myös toinen asia, joka vaikuttanee taipumukseeni. Jos jätän leirin ja lähden päiväretkelle, menetän välittömästi sen vapauden ja liikkumisen tunteen, jonka saan rinkka selässä kun reittiäni ei ole etukäteen lukkoon lyöty.
Päiväretkellä tiedän, että teltalle on palattava ja menohalut ovat silloin mennyttä: pyrin mahdolisimman nopeasti takaisin leiriin. Ehkä se on vain tapa antaa periksi luontaiselle laiskuudelleni, mene ja tiedä.
Joka tapauksessa, jälleen kerran. En jätä mielelläni varusteitani edes hetkeksi, enkä nauti vaeltamisesta jossa perusleiriin täytyy palata.
Meitä joutenkulkijoita on joka lähtöön.
Helsingin sanomien verkkoliitteen mukaan oikeusministeriö selvittää, pitäisikö Internetin keskustelupalstojen ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta lisätä merkittävästi.
Sananvapaudesta on jälleen syytä olla huolissaan. Jos tällainen laki toteutuisi, joutusi moni palstanpitäjä vakavasti miettimään fooruminsa sulkemista. Kukapa ottaisi rikosoikeudellisen vastuun toisten kirjoituksista, kun Suomessa on vielä niinkin taantumuksellisia lakeja kuin rikoslain 17 luvun 10 §:n määrittämä “uskonrauhan rikkominen”, vain yhden mainitakseni.
On naivia uskoa, että rasismi ja viha katoavat maailmasta sillä, että sananvapautta rajoitetaan lailla. Epätoivotut asenteet häviävät yksinkertaisesti sillä, että ne lakaistaan maton alle? Jos niistä ei yleisesti tiedetä, niitä ei ole olemassa? Pois silmistä, pois mielestä?
On varmasti olemassa tapauksia, joissa keskustelupalsta voi selvästi rikkoa lakia. Olisi kuitenkin järjetöntä asettaa palstan ylläpitäjä lähtökohtaisesti vastuuseen yksittäisen kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän viesteistä.
Oikeusministeri Tuija Brax vetää esiin jopa natsikortin. Tämä edustaa jo verrattain alkeellista ajattelua. Ehkä oikeusministeriössä on syytä vakavasti pohtia, onko juuri sananvapaus se, joka on johtanut historiassa hirmutekoihin.
Monet keskustelupalstat ovat uuden ajan äänitorvi, avoinna jokaiselle. Niistä kirjoituksista ovat pääasiassa aina vastuussa vain kirjoittajat itse. Ylläpitäjien rikosoikeudellisen vastuun lisääminen johtaisi käytännössä monien asiallisten palstojen lopulliseen sulkemiseen. Rasistiset ja vihapalstat jatkaisivat toimintaansa laista huolimatta.
Tallaisen lain toteutumisen jälkeen asiallisia palstoja ylläpitävät enää ne, joilla on varaa varmistaa palstan jatkuva moderointi. Tallaisia tahoja ovat lähinnä mediayhtiöt. Harrastajien pitämät palstat kuolevat tai muuttuvat suljetuiksi yhteisöiksi.Ehkä tämä olisi tarkoituskin?
Keskustelupalstojen ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta lisäävä laki olisi toteutuessaan taantumuksen puukonisku sananvapauden ja uuden demokratian selkään.
Sienimetsästä ei aina löydy sitä, mitä etsii, mutta ei se haittaa. Olin viikonloppuna sienessä ja tutulla kanttarellipaikalla ei ollut kanttarelleja, mutta oli näitä:
Ja laatu oli priimaa.
Valitettavasti en voi tarjota kuin visuaalisen maistiaisen.
