Kevytretkeilyn kääntöpuoli

Olen niin laiska, etten viitsi edes huiputtaa tuntureita, koska eivät ole minulle tärkeitä. Mutta olen huomannut sen, että kevyemmällä repulla voi kuljeskella vielä laiskemmin. Ei tule edes hiki.

Varsinaista kevytretkeilijää minusta ei tule koskaan, mutta repunkevennys jatkuu aina, kun se on järkevää ja mahdollista.

On myös aloittelijoita, jotka pakkaavat "varuiksi" niin paljon tavaraa, että ei suurimpaankaan putkirinkkaan tahdo sopia. Jos ei ole kokemusta, niin homma voi mennä pieleen aivan kumpaan suuntaan hyvänsä.

Minä olen tullut siihen tulokseen, että olen hankkinut valtaosan nykyisistä varusteistani silkkaa tietämättömyyttäni ja ilman ymmärrystä omista tarpeistani. Varusteiden keventyminen on kehitystä. Oma jääräpäisyyteni on tullut minulle kalliiksi.

Vielä on paljon tekemistä, mutta kaikin puolin on taakan keventymisen myötä vaellusten laatu parantunut. Ens kesänä paranee vielä enemmän.

En osaa sanoa, mitä roolia painavan taakan kantamisella on ollut polvi- ja jalkavaivojen syntyyn, mutta ei ole ihme, jos niin olisi. Varmasti keventämisellä voidaan mennä pieleenkin, jos valitaan varusteita, jotka eivät sovi itselle tai vallitseviin olosuhteisiin, tai niitä ei osata käyttää.

Olen minäkin keventäjille naureskellut, mutta nyt alkaa jo vähän hävettää. Ei naurata enää yhtään. Itkettää, kun muistelen nuorena kannettuja 35-kiloisia rinkkoja.

Mulla on rinkka taas lähes aina käytännössä kokonaan lantion varassa.