Retkeilyä ja valokuvausta
Lähtöressi. Enää kolme viikkoa kevätvaellukseen.
Nyt kävi siilleensä niin, että kaikki tulevat viikonloput on buukattu. Mikä mihinki joutavaan. Viime viikonlopuksi suunniteltu keittöremontti kusi, kun pöytälevy ei tullut. Ei kulje niksmannilla juna? Lupailivat joskus.
Hana vuotaa ja hernesoppa palo pohjaan. Ahistaa.
Miksi ihmisellä ei voi olla jotain normaaleja harrastuksia?
Hyvää kevätpäiväntasausta ensi yönä klo 1:21!
Talvi on ohi!
Nuuksion Pitkäjärvella, Jäniskalliolla, on kalliomaalaus.
Kaverini “J” ehdotti männäviikolla, että kävisimme siellä hiihtelemässä ja maalauksen katsomassa. Riekuin ja pilkkasin tietysti skeptiseen tyyliini, että eihän sitä talvella, lumen peitossa on. Ja mitä muuta.
Mutta hiihtoretki Nuuksion Pitkäjärvelle oli ollut minullakin mielessä jo pitkään, joten otin ehdotuksen ihan innolla vastaan. Kalliomaalauksesta viis.
Yön pikkupakkanen oli muuttumassa suojaksi, ilmassa oli räntää. Välillä aurinkokin pilkisteli. Vaatetus ei tuntunut sopivalta. Anorakki päällä oli liian kuuma hiihtää ja pelkkä villapaita päästi navakan tuulen lävitseen.
Pitkäjärvi on varsin tiuhaan asuttu, eteläsuomalaiseen tyyliin, mutta onhan siellä kaunista. Olimme joka tapauksessa päättäneet hiihtää Solvallan Urheiluopistolta kalliomaalaukselle , vaikka olinkin varma, että sitä ei nähtäisi.
Olin väärässä. Maalaus oli selvästi nähtävissä pystysuorassa kalliossa ja paljas lumesta.
Liika skeptisyys ei ole ihmiselle eduksi.
Hiihtovaelluksen alku venyy pitkälle huhtikuuhun. Pääsen näillä näkymin lähtemään vasta 14. huhtikuuta ja suksilla vasta 16. päivä. Saa nähdä miten käy, vieläkö hanki kestää.
Kohde on epäselvä; suunnittelua, suunnittelua, sitten ryntäys jonnekin. Olen jotenkin mieltynyt Paistunturin seutuun, paljon on vielä näkemättä. Ehkä sinne taas?
Ehkä Kaldoaiviin tai Pöyrikselle? Mutta vaikka en rakastakaan autiotupia, ei ole talvella hullumpaa kuivatella vaatteensa joka kolmas päivä. Sitäkin sopii miettiä, kun reittiä valitsee, eli 8 päivän hiihdon varrella saisi olla 1-2 tupayötä.
Yksi mielessä pyörinyt reitti lähtisi Sulaojalta etelään, Stuoräytsiin ja siitä sitten johonkin, mutta jostain kumman syystä en ole vilkaissutkaan karttaa sillä silmällä, mielikuvitellut vaan ja viilannut varusteita itselleni ja koiralle.
Loppujen lopuksi, sama kai se on mihin sitä menee, kunhan vaan menee.
