Rakeet ja räntä tulivat vaakasuoraan. Pienen vaellusteltan tuulenpuoleinen seinä painui kasaan kutistaen teltan tilavuuden puoleen: teltta oli väärässä asennossa, koska tuuli oli kääntynyt myrskyn alkaessa. Nyt teltan kääntäminen oli myöhäistä.

Rakeiden ja lumen seassa tuli vettä, tavallista kovemman tuulenpuuskan iskiessä pärskähti teltan yli sumu ja kaaret tärisivät, kiilojen päälle asetetut kivet nirhasivat telttanaruja.

En osannut arvioida tuulennopeutta, mutta vastatuuleen käveleminen oli erittäin vaikeaa. En voinut tehdä enempää, oli palattava telttaan ja kääriydyttävä makuupussiin. Koira kipristyi onnettomana jalkopäähän.

Minä pelkäsin. Mitä tapahtuu litimärälle, väsyneelle vaeltajalle jos majoite pettää. Siitä seuraisi kylmä ja uuvuttava yö, koska olisi lähdettävä matkaan, muuten matka päättyisi tähän tunturinkupeeseen.

Myrsky tuntui jatkuvan ikuisesti ja kun se viimein vaimeni vain kovaksi pohjoistuuleksi, olin saanut vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen siitä, miten MSR Hubba HP kestää kovaa tuulta avotunturissa. Kun nukuin levottomaan uneen mielessäni hiljainen kiitos teltan suunnittelijalle ajattelin myös, että Utsjoen erämaan haltiat olisivat voineet järjestää tämän testin hieman vähemmälläkin vakavuudella.