Kaipuuta katajakentällä

Katajaisen kentän yli pyyhkivä itätuuli ei aivan saa hukutettua virtaavan veden ääntä. Ei linnunlaulua, vaan erämaan itsensä ääniä; puron juttelua ja tunturin puhetta.

Puolitoistaviikkoinen erämaassa kallistuu loppupuolelleen, mutta en ole haikealla mielellä vaan kiitollinen siitä, että sain jälleen olla täällä.

Jälleennäkemisiin.