Syyskuu 2011

Polku on alkeellinen tie, jota pitkin jalkaisin kulkija pääsee helposti polun toisesta päästä toiseen päähän.

Kävelenhän minä polkujakin, ja jos polku menee omaan suuntaani, niin pitäähän sitä käyttää. Mutta polussa on kaksi ongelmaa:
– Se vie sinne jonnekin ja aiheuttaa kiireen
– Polulla voi tulla vastaan (*nielaus*) ihminen!

Menen vaellukselle olemaan yksin ja välttämään kiirettä. Siksi polku aiheuttaa aina kaksinkertaisen ristiriidan.

Yksinolostakin voi tinkiä jos on samanmielisessä seurassa, mutta yllätyksellisiä tapaamisia en vaelluksella kaipaa. Pelkkä polun läheisyys, autiotuvasta nyt puhumattakaan, aiheuttaa sydämentykytystä, hikoilua ja stressihormoonien kurlutuksen verenkiertossa.

Pari vuotta sitten taisin sen kirjoittaa, mitä arvelen poluista.

“Tästä on joku kulkenut, lukemattomien askelten jäljet ovat tallentuneet paljakkaan. Polku, kirottu polku. Se vie väsyneen nopeammin päämääräänsä ja auttaa eksyneen kotiinsa, mutta yksinvaeltajalle se on sielunvihollinen; polun päässä on päämäärä johon on ehdittävä, oli kiire tai ei.

Mutta astupa sivuun polulta, ota harha-askel, aläkä enää katso taaksesi jälkeä tähyten. Silloin olet heti perillä, eivätkä askeleitasi ohjaa kiireisten aaveet.”
http://www.asentopaikka.fi/paistunturit2009.html

Vaikka kuninkaallinen posti ei taidakaan olla maailman nopein, niin Osprey piti lupauksensa ja uusi lantiovyö saapui tänään.

Thank you, Mark.

Ospreyn Euroopan edustajalta tuli heti aamulla vastaus Aetheria koskevaan reklamaatiooni, jossa valitin lantiovyön rikkoutumisesta.

Ospreyn edustaja kirjoittaa:

“I’m sorry to see the problem you have with the hip belt. I will post the replacement to you today.

I hope this is to your satisfaction.

Best wishes,
Warranty Manager

Osprey Europe Ltd”

Ei hullumpaa.

Rimpularepppu Osprey Aetherin lantiovyö ratkesi liitoksistaan kolmannen vaelluksensa, kolmannen päivän kunniaksi. Eihän siltä resulta savottamaista kestävyyttä voikaan odottaa, mutta että kesti selässä viikonloppureissut mukaan lukien vain alle 30 päivää!

Hyvähän se on selässä ja soma kantaa, mutta onko rimpulareppujen omistajien tarkoitus ostaa uusi rinkka kerran vuodessa, häh?

Eikä kyse ole sattumasta, koska toiselta puolelta ratkeaminen jo hyvässä vauhdissa samasta kohdasta!

Tuosta se alkaa.

Karhulanka ja neula ovat vaeltajan ystäviä. Ommel ei ole kaunis, mutta vesisateessa tuhratuksi ihan välttävä. Ja se kesti.

Reklamaatio Ospreylle on laadinnassa.

—

Päivitys: reklamaatio tehty.

—

Päivitys 7.9: Ospreyn Euroopan tuesta välitön vastaus: pahoittelevat ja uusi lantiovyö on postissa.

Ei paha 🙂

Pokkariräpsyjä Muotkalta

http://www.asentopaikka.fi/muotka/2011/pictures/

Muotkalla oli mukana jotain, joka ei ole kulkenut kesävaelluksilla enää vuosiin. Granfors Lilla Yxa on melkein kirves.

Painoa hurjat 300g ja nätti kuin sika pienenä. Kumma kyllä, sillä sai tehtyä ihan oikeat tulet, kun ei pitänyt turhaa hoppua. Ja tuleehan hakatessakin lämmin.

Vaikken turhaan tulia yleensä teekään, niin oikeat louetulet ovat taivaasta, kun on monen päivän märkä ja vilu puserossa.

Sadekelilläkin on kiva saada vaelluskengät pois ja jalkoihin jotain kevyempää. Tässä eräs variaatio.

Sisäkenkänä Pirkka “vahva pakastepussi”. Käytetään mieluiten kotikutoisten villasukkien kanssa.