Taas on se aika vuodesta, jolloin ahkiovarusteita täytyy ruveta katselemaan sillä silmällä. Viime talvena Bundeswehrin taisteluvyöstä tehty ahkion vetovarustus toimi hienosti, mutta nyt tarkistaessani talvivermeitä huomasin, tai oikeammin muistin, että hätäpäissäni tekemästäni kiinnityksestä puuttui yksi pultti. Minne lie tippunut Paistuntureille.

Nuo pikaratkaisuna laitetut pultit ja mutterit täytyy korvata jollain muulla, koska aukeavat pikkuhiljaa käytössä ja tippuvat pöpeliköön.

—

https://paivakirja.asentopaikka.fi/2011/02/10/vetovyo-onko-se-siina/

Tammikuu on vuoden toiseksi tympeintä aikaa heti joulukuun jälkeen. On pimeää kuin ahterissa, lunta pyryttää ja varsinkin täällä etelässä lumi sulaa pyryn jälkeen inhaksi sohjoksi.

Kun minulla ei mitään varsinaista asiaa ole tähän vaellusblogiin kirjoitettavaksi ennen kevättä, niin laitan taas perinteeksi muodostuneen talvisen ruokareseptin matkaan. Ehkä siitä joku vaellusveli tai -sisko tai jopa satunnaisesti lapinhulluuden pariin eksynyt nettisurffari saa lämmikettä tuiskun sekaan.

Mafialihapullat

Suomalaiskansalliset lihapulat ovat hyvää ja rehellistä ruokaa. Mutta ei ole aina tarpeen takertua perinteisiin vaan voi antaa kehityksen kehittyä.

Ainekset

700g naudan jauhelihaa (ei paistia)
2 sipulia
500g tomaattimurskaa
2 kananmunaa
Korppujauhoja yms (tai sitten ei, mielen mukaan)

Valkosipulia
Mustapippuria
Yrttimausteita
Suolaa
Lihaliemikuutio

Paistamiseen oliiviöljyä

Pappardelle pastaa (tai oikeastaan ihan mitä vaan tykkää itse syödä)
Parmesaanijuustoa

Ja salaattia tietysti mielen mukaan

Koska olen vimmainen ruuanlaittaja, ei täsmällisiä määriä kaikista aineksista ole saatavilla. Enkä taida viitsi mitään ohjeitakaan kirjoittaa, joten kun kokkaat, anna sinäkin palaa!

Tästä lähtee:

Valitettavasti käytetty softa on huidellut kuvat miten sattuu, joten tekovaiheiden järjestys jää lukijan itsensä selvitettävksi. Pahoittelen tapahtunutta.

Vaan nou hätä, jos kaikki menee oikein, niin tältä se näyttää lautasella:

Bon appétit.

Seitsemisen kansallispuistossa oli hiljaista: ei muita kulkijoita ja oikea talvi. Aurinko antoi jo pienen lupauksen tulevasta valon ajasta.