Menoksi
Täytyy mennä. Hyvää kesän alkua, palataan asiaan juhannuksen jälkeen.
En lupaa blogata reissusta, mutta en lupaa päinvastaistakaan.
🙂
Toukokuu 2012
Lapinhulluuden syvin olemus
Mikähän se on, se lapinhulluuden olemus, oikeestansa. Haluaako tartunnan saanut vain epäsosiaalisuuttaan poistua säännöllisin väliajoin ihmisyhteisön kaikenkattavasta ja holhoavastakin syleilystä, vai sisältyykö sielunsa tunturiin hukkaamisen missioon jotain dramaatisempaa, jopa ylimaallista.
Hullu itse tietenkin kokisi ylentäväksi sen, jos tämän kaiken muun järkevän toiminnan rampauttama harrastuksensa olisi muiden, tai miksi ei lajitovereidenkin, mielestä joten ylevää tai jopa sankarillista. Näinhän ei tietenkään ole.
Lapinhulluudessa ei ole mitään syvällistä; kuhan kuleksitaan.
Ja kohta taas mennään.
Kamat hukassa
Iso kattilallinen hernekeittoa on taas liedellä, tunnin päästä valmiina kuivuriin.
Rinkkatavaroiden kokoonhaaliminen on myös alkanut. Missäs kaikki taas on?
On se kumma, kun mitään ei koskaan löydy.
Kevätvaellukset
Kevätkesän valleukset Lappiin ovat kuuminta hottia. Mutta minne alkukesästä pitäisi lähteä?
Vastaus ei ole ehkä itsestään selvä; lumet sulavat pohjoisessa hyvinkin eri tahtiin kuin mitä äkkiseltään luulisi. Tässä tämänpäiväinen tilanne Ilmatieteen laitokselta.
Roinaa
Toukokuun loppupuolen viikonloput on jostain syystä varattu erinäisille kevätaktiviteeteille, joten olen alkanut kerryttää eteisen lattialle epämääräistä varustepinoa: rinkkoja, patjoja, makuupusseja ja tilpehööriä. Ettei tule kiire, kun kesäkuun ekana suuntaan pohjoiseen.
Koiranruokakin on kuivumassa, omat pöperöt odottavat myöhäisempää ajankohtaa. Ruuan kuivattamisesta on tullut operaatio, jota ennenaikaan ei vaellusten valmisteluissa ollut; silloin ennen näes tyydyttiin lähes syömäkelvottomaan pussiruokaan. Kuivaaminen on työlästä hommaa, mutta palkitsee tunturissa kun jokainen ateria on kuin kotona tehty päivällinen.
Myös isännälle.