Lokakuu 2012

Loppusyksyn aika merkitsee lapinhullulle luopumista.

Tokihan minua vahvemmat sielut jutaavat  parasta aikaa rospuuttoreissuillaan, mutta koska olen joka tapauksessa käyttänyt kaiken lomani kirkkaan kesän huumassa viimeistä päivää myöten, on nyt yksinkertaisesti tyydyttävä syksyn pimeyteen ja valmistauduttava lähestyvään marraskuuhun.

Vaikka mieli tyhjeneekin tämän hirmuisen totuuden edessä useimmista hyvistä ajatuksista, niin talven tulossa on sellainen hyvä puoli, että pimeyden tuolla puolen odottaa taas uusi kevät.

“Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo”