Heinäkuu 2014

Vaikka paljakka pölisee ja halkeilee saappaan alla niin silti, siellä täällä, sulavesi lirisee muodostaen suuria lammikoita.

Jo toisen kerran peräkkäin kesäkuun alku tunturissa on rinkkaselkäiselle kulkijalle tuskien taival, lämpötila nousee lähelle kolmeakymmentä. Vesipullo tyhjenee tunturiselänteellä ja ainoita paikkoja täyttää vesivarastot ovat lumilaikkujen alta lirisevät sulavesipurot.

Karvoista ja poronpaskasta huolimatta vesi on hyvää. Ei vatsavaivoja.

Tälläkään kertaa.

Joskus kuulee sanottavan, että vaeltaessa olet luonnon armoilla. On kuitenkin niin, että usein luontoäiti on niinkin armollinen, että tuntuisi kauhistuttavalta olla jossain muualla.

Kesäkuun alun vaellus oli haastava, ainakin ilmojen puolesta. Varsinaiset haasteethan ne tulevat kulkijan pään sisältä.

Mutta tässä asukokonaisuus, jolla lapinhullu selviää kuumimmistakin haasteista.

Bongaatko kuvasta naamioituneen vaelluskoiran?

Siellä jossain, 6. kesäkuuta 2014

16.6.2014, siellä jossain.