Retkeilyä ja valokuvausta
Koska tiesin, että en jaksaisi nousta kuvaamaan superkuun aikaista kuunpimennystä aamuviideltä, illalla räpäsisin ennen nukkumaanmenoa muutaman kuvan.
(Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana)
Aamulla oli kuulemman ollut täälläpäin pilvistä, joten sainpahan nukkua.
Könkäät ovat kummia ja tämä se tuli kohisten ihan puun takaa.
Sain nimittäin haltuuni 1967 maalatun taulun, joka oli minulle kuin suoraan Ilmestyskirjasta. Otin näet samasta putouksesta kuvan viime syksynä.
Tunnistaahan monikin, missä ollaan.
Kerran vielä kuukkelinpoika, omanvärisessään maailmassa.
Vähitellen kasvamme suuremmiksi, rohkeammiksi, vapaammiksi!
