Retkeilyä ja valokuvausta
Valokuvatessa joskus onnistuu, useimmiten ei. Joskus epäonnistuminen harmittaa enemmän, joskus taas vähemmän. Tämä merikotkakuva melkein onnistui, ja siksi harmittaa vähän tavallista epäonnistumista enemmän. Kk..ketuiksi meni, rähmäkäpälä.
Lieneekö variksilla ja merikotkilla jonkinlainen YYA- sopimus? Ainakaan mitään erimielisyyttä ei ole havaittavissa.
Lieneekö tämä parivaljakko siitä pesueesta keväisiä kiurun poikasia, joita kuvasin heinäkuussa. En tiedä, mutta samoilla rahkasammalilla lensivät nytkin. Kohtahan alkaa matka talvisijoille, mutta nämä kaverit taitavat tulla takaisin jo varhain kevähällä.
Räkättirastaille lentäminen on tietenkin normaali olotila. Ja lentäähän ne osaavat. Kurjilla on toisenlainen lentotyyli, mutta niiden matkakin on erilainen. Merihanhet osaavat myös muuttomatkojen yhteistyön. Jouhkainen taitaa laskuliidon illan pimetessä. Entä merikotka? Sekin lentää omalla tavallaan, erilailla …
Alkukesästä, 400m korkeudessa kirkasvetisellä tunturilammella, saatat hyvinkin kohdata tämän vikkeläliikkeisen kahlaajalinnun, joka ei yleensä kahlaa vaan ui kuin sorsa. Vesipääsky on lintumaailmassa poikkeus ainakin siinä, että naaras on se koreampi puolisko koiraan tyytyessä harmaampaan nuttuun. Koiras myös jää hautomaan munia, …
Viime aikoina olen innostunut lintukuvauksesta. Se ei ole helppoa, eikä vähiten siitä syystä, että lintuja pitäisi päästä todella lähelle. En ole oikein piilokojussa kyyhöttämisen ystävä, joten kuvat ovat sitä myöten jääneet onnenkantamoisiksi. Erityisen hankalaa on lentokuvien ottaminen. Taivaanvuohen soidinlennon kuvaaminen …
Mustapyrstökuiri aamukävelyllä.
Onkos tässä ketään? Maastopuvussa on helppo olla huomaamaton.
Reissussa rähjääntyy. Keltasirkulla on nuttu päässyt etelänmatkalla ryvettymään.
Peippo on oikea kesäntuoja, jonka tuntevat kaikki. Tervetuloa!