Retkeilyä ja valokuvausta
Vaikka monet käävät ovat monivuotisia, niin syksyllä jotkut lajit ovat silmiinpistäviä ja komean värikkäitä. Ehkä se johtuu siitä, että kesällä kääpää ei niin helposti huomaa, mutta puiden lehtien karistessa katse kiinnittyy siihen helpommin. Olisiko tämä kantokääpä (Fomitopsis pinicola)?
Äitienpäivänä tämä järvi ei ole ollut jäässä niin kauan kuin sen muistan. Nyt se oli. Sinitiaisetkin ovat kuulemma palanneet lintulaudoille. Missä viivyt, kesä?
Tästä hän lienee kulkenut, ontuvasti hyppien omituiseen tyyliinsä, kevyesti hangen kantamana. ".. oli haiseva ryökäle, joka levein kämmenin mennä latusteli kuin aikamies, ja oli aina valveillaan. Mutta paetessaan se pruiski jälkeensä niin ilkeitä panoksia, että piti olla myrkky …
Kaamos on taittunut pohjoisimmassakin Suomessa. Kesän väri palaa taas tuota pikaa.
Kun paukkupakkanen kisaa virtaavan kosken kanssa, voi syntyä vaikka luonnon omaa taidetta, jossa vesi ja jää näyttävät sulautuvan saumattomasti toisiinsa.
Lisää sydäntalven nukkuvia pökkelöitä.
Sydäntalvella luonto jäätyy odottamaan kevään aurinkoa.
Syksyllä, kesän jälkeen, kaikki näyttää erilaiselta. Kannattaa katsella myös alaspäin.