Syyskuu 2008

Tässä männä viikolla nettikeskustelussa möläyttämäni kommentti on päätynyt sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen. Kaikkeen sitä joutuu kun availee päätään harkitsemattomasti.

Vaikka pääkirjoittaja totesikin aivan oikein, että "kylällä asuva moottorikelkkaileva lautahökkeliasuja epäilemättä tuo kunnalle enemmän rahaa kuin tunturiin katoava patikoija", niin täytyy sanoa, että tuolla viimeisellä Kilpisjärven reissulla tuli enemmän istuttua paikallisen ravitsemusliikkeen pöydässä kuin käveltyä tunturissa. Niin, että siinä mielessä ihan normituristin silmin sitä kylänraittia silloin arvosteltiin, ei niinkään vaeltajan. Vaikka patikoisinkin, yritän hankkia mahdollisimman paljon paikan päältä ja vietän paikallisessa majoituksessa aina 1-2 yötä, joten kyllä patikoijakin pikkurahoja paikkakunnalle jättää.

Mutta tuosta itse pääasiasta, Kilpisjärven kylän ilmeen muuttumisesta vajaassa kymmenessä vuodessa, olin kesällä 2005 suorastaan järkyttynyt. Syynä oli yleensäkin holtiton rakentaminen, eivät pelkästään norskien lautahökkelit. Onneksi ei ole vaellusreissuja käsivarteen suunnitteilla.

Perustin tämän asentopaikka.fi saitin pitkän harkinnan päätteeksi ja vaelluskaverini rohkaisusta. En kuitenkaan ollut lainkaan varma, että muut haluaisivat näitä juttuja lukea. Onhan ihan selvä asia, että tällaiset vaellustarinat ovat aika marginaalista sisäpiirin tavaraa, eivätkä sisällä mitään sellaista yleisesti kiinnostaavaa, että näitä jaksaisivat lukea muutkin kuin vaelluksia itse harrastavat.

Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä kävijämäärasta, joska huhtikuun jälkeen on tilastoihin kertynyt: Tähän mennessa 3869 vierailua joista eri kävijöitä 2568, keskimääräinen vietetty aika per käynti on 430 sekuntia. Tilastot ovat tietysti vain tilastoja ja myös riippuvaisia käytetystä ohjelmistosta, mutta kyllä näitä selvästi joku selailee.

Suuret kiitokset kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea. Jos haluat komentoida, älä epäröi lähettää sähköpostia. Vaikka kirjoitankin täällä toistaiseksi vain nimimerkillä, vastaan kaikkiin asiallisiin sähköposteihin omalla nimelläni.

Saariselän päiväkirja on viimein valmis. Vähän on ollut näköjään väkinäistä tuo kirjoittaminen tällä reissulla. Hieno patikka kuitenkin ja komeat maisemat, vaikka viimeiset päivät olivatkin jälleen sumuisia, kuin toisinto Muotkan vaelluksesta.

CERN:issä käynnistellään maailman suurinta hiukkaskiihdytintä, jonka avulla toivotaan saatavan selvyys muun muassa nykyisten hiukkasfysiikan teorioiden paikkansapitävyyteen, varsinkin eräs Higgsin bosoni niminen alkeishiukkanen on hakusessa.

Hörhöt ovat jo vuosia vaikeroineet tulevasta maailmanlopusta, kun kiihdyttimen synnyttämä musta aukko nielaisee maapallon ja mahdollisesti koko maailmankaikkeuden, mutta vielä paljon huolestuttavampaa on jos esimerkiksi minunkin pitkään arvostamani Tietokone lehti alentuu samantasoiseen populismiin. Tietokone lehti kirjoittaa muun muassa: "Laitteen ominaisuuksista kertoo jotain sekin, että LHC voisi teoriassa synnyttää mustia aukkoja ja muita vakavia turvauhkia." Lehti ei kuitenkaan mainitse mitä nämä muut turvauhat olisivat (minimadonreiät tunneloivat ihmiskunnan pleistoseenikaudelle?) tai tarkemmin ota kantaa mitä tuo mustien aukkojen syntymisen uhka mahdollisesti tarkoittaisi. Miten voisikaan, joten olisiko parempi jättää kokonaan kommentoimatta.

Mitä tekemistä tällä on vaeltamisen kanssa? Milläpä nyt ei olisi.

Saariselän päiväkirjat ovat edelleen kirjoittamatta, mutta tämän viikonlopun aikana lupaan ne tänne laittaa. Taitaa tosin olla tässä hommassa jo vähän taisteluväsymystä. Vaelluksia on tullut tahkottua jo kolme tänä kesänä, enkä oikein tahdo enää näistä matkakertomuksista niin innostua.

No, uskon kuitenkin, että talvi korjaa tilanteen ja ensi keväänä on jälleen intoa niin kirjoitella kuin vaeltaakin.

On muotia potea huonoa omaatuntoa aiheuttamistaan hiilidioksidipäästöistä, niinhän minäkin teen kun ajelen 2000+ km omalla autolla Lappiin ja takaisin, mutta raja se täytyy olla ihmisten syyllistämiselläkin. Milloinkahan Suomessakin voi alkaa ostaa aneita joilla saa ekosyntinsä anteeksi? Suuressa maailmassa näytetään mallia miten ihmisen syyllisyydentunteella rahastetaan, voipi sitten ajella citymaasturilla omatunto puhtaana.

http://www.climatecare.org/

Voi vaikuttaa kivalta idealta, mutta jokin tässä hommassa mättää.

Retkeily ja luontomatkailu ovat kummallisia asioita. Luonto ei retkeilevää ihmistä kaipaa ja sen kannalta olisi parasta jos pysyisimme pois metsistä, tuntureilta ja vuorilta. Vai oliko se niin, että jossain vanhassa kirjassa luvattiin korkealta taholta, että kaikki resurssit ovat käytettävissä, olepa hyvä vaan?

Jos olen sitä mieltä, että luonto ei ihmistä kaipaa, niin mitä minä siis siellä teen? En tosiaan ole varma. Useimmiten tuntuukin, ettei minulla ole sinne mitään oikeaa asiaa, mutta hataraksi puolustukseksi voisi yrittää keksiä jotain sen suuntaista, että luonnossa liikkuminen auttaa ymmärtämään mitä menetämme jos viimeisetkin erämaat häviävät.

Mene sinäkin katsomaan, mutta kulje varovasti, sillä mitä pienemmän jäljen jätät, sen parempi.